"Olen tehnyt asioita
joita ei olisi pitänyt tehdä
mennyt perässäsi paikkoihin
joihin ei olisi pitänyt mennä
Olen nähnyt unia
joita ei olisi pitänyt nähdä
kuullut sanottavan sanoja
joita en olisi halunnut kuulla
Aion katua tekoja
joita en ole tehnyt
odottaa tulevia vuosia
jolloin kukaan ei enää muista"
Ajatelkaa sellaista harvinaista ja epätodellista neliapilaa.
Sellaiseen olen joskus kuulunut.
Sitten yksi lehdistä tippui pois. Hylkäsi muut.
Sitten jäljelle jäi tavallinen kolmiapila,
sellaisia oli muuallakin.
Sitten kävi niin,
että yksi lehdistä otti oikeuden olla muita ylempänä,
erilainen.
Hän nousi ylöspäin, hänestä tuli kukka.
Hän kertoi keksittyjä juttuja lehdille ympärillä olevasta maailmasta,.
jota lehdet ei nähneet.
Kukka ei ymmärtänyt että teki väärin.
Hän kasvoi muista erilleen.
Pian kukka hajosi kokonaan,
kuihtui ja putosi maahan.
Lehdet nauroivat hälle,
toinen hiukan enemmän.
Lehdet jatkoivat kasvamista, heistä tuli kaksi erottamatonta, melkein.
Kukka on nyt yksin.
Ja häpeää tekosiaan.
On erittäin häpeissään.