Vuodet on nyt vierineet vain ohi,
pilvilinna pois kulkenut.
Talon eessä vain on tyhjä tori,
menneisyys sen on nyt sulkenut.
Peilistä nyt näen kuvan oman,
ystävät ovat kaikki poistuneet.
Muiston heistä näen kovin soman,
lohduttaa vain voi kyyneleet.
Joskus kuulen naurut niin kuin silloin,
vierellä nuo ajat ihanat.
Nyt majatalon eessä seison yksin.
Pois ovat menneet ne unelmat.
Silloin kaikilla on hauskaa,
kun sillat palavat taustalla.
Niin minullakin.