[ 1 9 3 0 ]
Synkkyyteen sukelletaan.
Ei ole sieltä paluuta,
silti toinen meistä nousi pintaan.
Nyt joka päivä kuljen pimeydessä.
Kaukana valosta.
Toivoen että virta pyyhkisi syntieni yli,
antaisi aivaimen jolla voisi avata valon portin.
Ei tätä surullista sielua voi iäti vahtia.
Ei voi sudenkorentokaan vuosia elää
Päivässä niin pienen olennon elämä loppuu.
En minäkään sen isompi.
En siis voi vuosia elää
Virta.
Synkkyyden Rakastajatar
Päästä minut pois.
Anna minun rakastaa häntä
[uusin runoni, koristeltu versio http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=10492&lue=1 ]