IRC-Galleria

Viime viikot on olleet aika kiireistä aikaa vaikka otinkin lopputilin kolme viikkoa sitten. Aika kuluu yllättävän nopeasti kun ei tee mitään tähdellistä. Ekat kaks viikkoa meni mukavasti Sydneyssä kun asuin vielä vuokratalossa. Oli aikaa käydä rannalla ja kaupungilla. Viikko sitten meiltä loppui vuokra aika eikä haluttu jatkaa sitä niinpä alkoi ihan kunnon backpacker elämä, olin vielä muutaman päivän kaupungissa ennen kuin tulin tänne Katoombaan, Blue Mountains national parkiin. Aika on kulunut täällä lähinnä sademetsä vaelluksilla, hostellilta kävelee puolessa tunnissa puistoon jossa on useita reittejä. Osa kulkee vanhan kanjonin seinämää pitkin, osa keskellä metsää. Ekalla trekillä tapasin japanilaisen tytön joka oli tullut vaan viikonlopuks käymään Ausseissa jotta sai uusittua viisuminsa Fidzillä, lentoemäntänä... :) Kuusi tuntia sademetsässä kuluikin sitten rattoisasti! Seuraavina päivinä kävin kahdella muulla trekillä Wentforth Fallsin vesiputous alueilla kauempana laaksossa, valitettavasti parhaat polut olivat suljettu maanvyörymien takia. Päätin sitten ottaa suunnaksi Under Cliff trekin, reitti kulkee aivan jyrkänteen ja kallion seinämän välissä. Välillä polun ja parinsadan metrin pudotuksen välissä oli vain pari vaaksaa maata tai kivenmurikoita muurina. Puolessa välissä laaksosta alkoi nousta sumua ja pian näkyvyys laaksoon katosi kokonaan. Sumun noustessa yhä korkeammalle, näkyvyys polulla alkoi olla myös hieman nihkeätä kasvillisuus takas kuitenkin muutaman kymmenen metrin näkyvyyden eteenpäin, mikä oli reilusti verrattuna muualle laaksoon päin katsoessa jossa näkyvyyttä oli parhaimmillaan vain kymmenen metriä! Kuvia reitin varrelta on kuva-arkistossa.

Katoomba on ihan mukava pieni kylä, ja Flying Fox hostelli on ollut hyvä paikka asustella. Huomenna tosin pitää palata takaisin Sydneyyn loppuviikoksi. Työttömänä oleminen alka käydä kalliiksi pikkuhiljaa ja töitä vois pikkuhiljaa taas tehdä, keittiöön ei kyllä tule mentyä enää, mielummin vaikka keräämään hedelmiä!B

Kaytiin keskiviikkona hyppaamassa laskuvarjolla Wollongongissa, Sydneysta noin tunti etelaanpain. Edellisena iltana teki vahan heikkoa, ja aamulla piti olla jo kuudelta bussissa joten hirveesti ei tarvinnu nukkua. Aamulla sit lahdettiin hyppypaikalle, joka oli tosi kaunis paikka pienessa laaksossa rannalla. Aurinkokin paistoi mukavasti, minka huomas illalla kun peilista kattoi tulipunaiset kasvot takas :)
Me hypattiin viimeisena joten saatiin odotella muutama tunti siina rannalla ja kattoo kun muut tulee alas ekana. Ihan hyvaltahan ne hypyt naytti ja pakkohan sita oli sitten hypata kun sinne asti oli jo tultu. Meille annettin hyppyhousut (ja pelastusliivi-vyolaukku, en tiia olisko siita ollu mitaa apua) vahan ohjeita miten poistutaan koneesta ja sit mentiin. Lennettiin sellasella pienella koneen rappanalla 5 tuhanteen metriin, mika kestaa sellasella pikkukoneella muuten tosi kauan. Samalla naki hyvin maisemia, varsinki kun istui ihan ovipleksin vieressa. Itse hyppaaminen ei sitten hirveen kauaa kestanyt, noin minuutti vapaapudotusta, jonka aikana taittuikin sitten nopeasti 2/3 osaa pudotuksesta, vauhtia oli parhaimmillaan reilu 200 km/h. Vauhdin tosiaan tuntee sina aikana, ja dvd:lta sen myos nakee ( ei oo kaunista katsottavaa... :D) Varjon auettua tehtiin vahan lenkkeja ja pyorittiin, ja lopulta laskeuduttiin takas kovalle maalle, sen jalkeen kavi ainut accidentti kun en hirveesti keskittyny muuhun kun siihen et nyt on taas maata jalkojen alla, ja jain Essin varjon alle kun se tuli alas.

Kulunut viikko meni nopeesti ohi, keskiviikkona ja torstaina tuli tehtyä kivat tuplavuorot 9.30-23.30, välissä yks tauko! Keskiviikkona oli pressi-ilta koska meidän ruokalista vaihtui. Kaikille paikalle tulleille tarjottiin ilmasiks maistiasia uudesta menusta, en oo ikinä syöny niin paljoo kaikkea erilaista samalla kertaa, ostereita, mustekalaa ja kaikenlaisia muita liharuokia eri kastikkeissa. Hyvää oli kuitenkin! Torstai iltana olinki aika finaalissa, mutta ylakerran clubi piristi onneks. Työntekijöille oli taas HIEMAN paremmat hinnat kuin muille. Halvin cocktaili maksaa 17$, joten ihan hirveen usein siellä ei vois muuten käydä... Meidän baarimikko on muuten suhteellisen näppärä kaveri niitten lasien ja pullojen kanssa pelaamisessa, kaveri heittelee ja pyörittää laseja ilmassa ja jossain välissä niihin ilmestyy vielä juotavaakin.

Perjantain sain puhelun jostain kahvilasta johon olin hakenu barista/tarjoilijaksi. He pyysivät tulemaan kuudelta työharjoitteluun pariks tunniks. Paha vaan etten saanu selvää oikein paikan nimestä puhelimessa. Ongelma oli myös siinä että olin hakenu lähes jokaiseen kahvilaan, hotelliin, putiikkiin ja ravintolaan siinä alueella, siispä puhelun perusteella ei ollut mitään käsitystä mikä se niistä vois olla. Tottakai olis ollu helppo soittaa siihen numeroon mistä ne soitti mulle aamulla, mutta sieltäpä ei kukaan enää vastannutkaan. Töissä menikin sitten taas mukavasti puoli kuuteen ja olin ihan hikisen luuhkan näköinen, joten oli pakko käväistä pikaisesti kotona vaihtaa vaatteet. Otin taksin joka oli menossa väärään suuntaan ja sanoin et on hirvee kiire, kuski oli menossa heti mukana ja heitti sit ystävällisesti uukkarin keskellä ruuhkaa :) taksissa aloin sitten ottaa selvää mihinkä sitä pitäis olla menossa lopulta, mutta yhtään viisaammaks en tullu niistä puheluista. Kun
numerotiedustelukaan ei osannu auttaa oli tosiaankin hieman orpo olo. Vaihdoin nopeasti vaatteet ja hyppäsin takaisin taksiin - ei auttanu muu kuin mennä sokkona kysyyn paikoista joista ehkä mahdollisesti olis voitu tarvita sitä harjoittelijaa. Oli vähän tyhmä olo kysellä että oliko tämä se paikka josta mulle soitettiin ja pyydettiin harjoitteluun. Eihän sitä löytynyt sitten millään ja lopetin paikan ettimisen puolen tunnin pyörimisen jälkeen. Siinä vaiheessa oli mennyt jo yli 30 $ enkä ollut hyötyny siitä yhtään mitään. Kävin sitten ostaa viimesillä taskurahoilla purkin mehua jottei ihan tyhjin käsin tarvii palata takas kotiin. Täytyy sanoa että se mehupurkki oli ja tulee toivottavasti olemaan jatkossakin kallein mitä oon siihen litkuun investoinu, varmaan keskellä Saharaakin on halvemmat hinnat! Sitä mehua on nyt sitten juotu hartaasti tässä muutama päivä :)

Menny taas hetki ettei oo ehtiny kirjoittaan, mulla on nykyään työaika 10- n. 17 töissä mikä on tavallaan ihan hyvä koska tietää tarkkaan aina miten mennä, mutta toisaalta tuollai menee aina koko päivä vähän ohi. Maanantai ja tiistai on tosi helppoja päiviä, ei kiirettä ja aikaa tehä kaikenlaista duunissa, kun taas ke-pe on ihan hirveetä kiirettä koko ajan ja usein pitää jäädä vielä ylitöihin. Ylitöissä on se hyvä puoli et talo tarjoaa aina jotain siitä hyvästä, yleensä bisset :)
Viime viikolla meillä oli vähän tilanteita toissa kun yks kokki sai ihan kohtuullisen pahan sähköiskun. Se laittoi tehosekoittimen seinään kiinni ja samalla kun laittoi virrat päälle pimeni koko rakennus, ja Manu joka oli pitäny rispaantunutta johtoa kädessä otti 240 volttia seinästä suoraan itteensä. Siinä piti sitten mun alkaa pitää huolta koko keittiöstä ettei mikään pala ja samalla kattoo Manua ettei se tipahda ihan täysin. Sähkömiehetkin vähän ihmetteli että miten kaikki oikein oli käyny. Seuraavana päivänä korjattiin sitten keittiön sähköjä ja nyt niitten pitäis olla kunnossa.
Torstaina käytiin Cellar door sessions illassa siellä ja saatiin mun kautta meille pöytä vaikka pitikin olla ihan täyttä. Paikalla oli ihan hyvä akustinen duo musisoimassa ja ilta menikin ihan mukavasta, kun kerrankin kuuli mitä kaikki puhui eikä tarvinnu huutaa että toiset kuule. Samalla tulikin sitten syötyä ja juotua taas talon piikkiin ihan mukava lasku. En tiedä sitten kuinka paljon osuutta oli sillä että seura oli kauniita suomi-tyttöjä ja kokit tuli ihan mielellään tarjoomaan kaikkee meille. Perjantaina oli taas vähän väsyny olo töissä kun jäi unet muutamaan tuntiin, josta tulikin vähän kivaa kuittia, onneks oli hiljainen päivä.
Viikonloppu meni akkuja lataillessa ja sightseeingiä harrastaessa. Sain viimeinkin käytettyä mun julkisten viikkopassin lauttaosuus lippua ja menin täältä meidän Watson Baysta Circular Quayhyn. Samalla näki ihan hienosti tätä paikkaa missä asutaan tällä hetkellä, ja onhan nuo naapuruston talot aikas hianoja ja niistä on vielä suorat näköalat tuonne satamaan ja kaupunkiin. Kävin Chinatownissa syömässä, ruoka on halpaa, hyvää ja annokset isoja, joten backpackereillakin on varaa joskus syödä ulkona, jossei ole töissä ravintolassa :)

Cherri Jam - www.cherrijam.com.au

Oon nyt ollut viikon töissä tuossa kahvila/ravintola/yökerhossa. Kahvilaosa on aika pieni, mutta ihan hieno kuitenkin ja kahvit on aivan loistavia - me saadaan vielä tilata talon piikkiin, lisäks aamulla tehään kaikki kahvileivokset ja muut mistä pitää tietysti maistaa erän laatu :) Yökerho onki sitten jo vähän eri tasolla, sinne pitää olla mustat housut ja kengät sekä kauluspaita miehillä, naisilla riittää et näyttää hyvältä. Kolme baaritiskiä ja vip-huone, pelkästään valtavia nahkasohvia ja muita aika tyyriin näköisiä kalusteita. Vessassa on tavallisen kusirännin sijasta suihkulähde! Halvin drinkki maksaa 17$, et ei hirveesti oo kyllä varaa käydä siellä näillä palkoilla. Viikolla sitä paikkaa käytetään kuvauspaikkana eri lehtiin, tällä viikolla kuvattiin johonki alusvaate-numeroon ;)
Mun hommana on tehdä Fattousch-salaatit ja pita-leivät sekä niihin kastikkeet, pilkkoa sipuleita ja muita vegejä sekä tietenkin tiskit! Niitä ei Cherrissä onneks kuitenkaan ole kovin paljoa, ainakaan siihen aikaan kun mä oon töissä eli 10-17+. Loppuviikosta meni aina kuuteen tai seittemään kun tuli vähän kiirusta iltaa kohti ja nyt on vielä säätkin alkanu paraneen niin ihmisiä kiinnostaa alkaa käydä ulkona enemmän. Torstaina tuli hoppua sen takia et meidän pizza-kokilla paloi jokin sulake päästä ja se alkoi huutaa ja riehua siellä omassa kopissaan ja lopulta se vaan kätteli kaikki ja sanoi et "see you guys later!" ja lähti meneen, ei siinä muuten mitään mutta se oli ollut töissä sinä päivänä kokonaiset 20 minuuttia, joten jonku piti siinä kaiken muun kiireen keskellä sit alkaa vääntää pizzojakin. Ei nämä keittiöhommat siis pitemmän päälle mitään kovin hauskaa ole, vaikka saakin syödä joka päivä ravintolassa ja muuta. Ihan hirvee kiire lähes koko ajan, ei taukoja, tai jos pitää taukoa niin sitten on vaan enemmän duunia edessä. Mut ainakin kädet karaistuu ihan kivasti kun ottaa tuli kuumasta paistinpannusta kiinni muutaman kerran päivässä - täällä ei oo mitään sellaisia kuin muovikahvat, kunnon takorautaa koko pannu!
Meillä oli tiistaina staff meeting jossa käytiin läpi yleisiä asioita ravintolaan liittyen ja sen jälkeen jatkettiin tietysti pubissa jossa paikalliseen tapaan joku tarjoaa aina uuden kierroksen, kierroksia tulikin sitten aika monta sitä mukaa kun lisää meidän työntekijöitä ilmaantui paikalle. Keskiviikko olikin sitten muutamalle kokille aika karhea päivä :) Mut on se rankkaa näköjään paikan omistajallekin, perjantai aamuna kävin yökerhossa ja kattoin et joku tyttö on näköjään sammunu sohvalle, mut sehän olikin paikan omistaja! Se omistautuu paikalleen aika tiiviisti näköjään...
Monessa baarissa on parina iltana viikossa Texas hold'em turnauksia, pelasin keskiviikkona 40 ihmisen turnauksessa ja kaikki menikin ihan hyvin, kolmen tunnin päästä meitä oli enää 8 finaali pöydässä ja mä olin vielä chipleader, mutta vähän myöhemmin kävi niin huonosti et hävisin kaverille jolla oli vitospari kädessä ja ittellä oli AK. Söi hieman kun tarjolla oli kuitenkin 600$ voittajalle... Näinkin voi käydä.

ma hankin vakituisemman tyopaikan kuin noi kaks aikasempaa paikkaa, cherry jam nimisesta kahvila/ravintolasta, leppoisammat tyo-olot, parempi palkka, ilmaiset sapuskat, kahvit ja bisset ja viela saa opetusta ruokien, kahvien ja muitten tekoon. ainaki jonku aikaa teen tota duunia ja kattoo sit taas mita tekee.
ma pistan kuvia kans tuleen lisaa tanne maanantaina kun paasen sellaselle koneelle mihin voi tokata usbi tikun. taalla ei oo viela ollut mitkaan parhaat mahdolliset kelit, lahinna satanu vetta ja tuullut, mut tan kuukauden aikana pitais parantua huomattavasti. sit voi pistaa vahan parempaa materiaalia nettiin!

ma avaan muuten blogin missaolet.comiin jossain vaiheessa, joten siella kannattaa sitten kayda kattoon tan matkan edistymista tarkemmin.

Pitkä viikonloppu takana. Torstaina puolen päivän aikaan aloin viimeinkin ettiä töitä, suuntana Bondi Beach ja nippu työhakemus ceeveitä kädessä kuljin paikasta toiseen. Parin kilometriä pitkällä Campbell Paraden rantakadulla on toistasataa ravintolaa, kahvilaa, pikaruokalaa, kauppaa, putiikkia ja muuta liikettä. Pari tuntia sai kuulla joko "not at the moment" tai "wanna start in December?" Mutta sitten kolmessa melkein vierekkäisessä ravintolassa pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä try-outille. Perjantaina sitten aloitin kymmeneltä Triossa ja tunnin tiskivuoren jälkeen kokki kysyi et pystynkö aloittaan huomenna? Eihän siinä sitten muuta kuin että, yes sir! Parin tunnin päästä oli toinen koeaika ja SoBossa meni peräti kaksi ja puoli tuntia ennen kuin pääkokki pyysi sopimukseen nimeä. Otin paikan ja kysyin et mihin aikaan huomenna tuun paikalle? Vastauksena oli että heti kun pääset ja tänään voitkin olla sit sulkemiseen asti. Siinä menikin sitten rattoisasti aamu yhteen ennnen kuin pääsin lähteen. Nyt oon viimeinki vapaalla duuneista - perjantain klo 14 ja sunnuntain klo 17 välissä oli kohtuulliset 36 h duunia!!
Ne ravintolat on molemmat suhteellisen hyvätasoisia, Trio on sellainen bistro tyyppinen paikka, joka on ehdolla koko New South Walesin osavaltion parhaaks aamupala paikaks, viikon päästä nähdään miten käy. SoBo on ranskalainen ravintola jossa on yhteensä n. 10 ihmistä keittiössä, ruoka ainakin näyttää ihan syötävältä, en tiiä siitä hirveen tarkasti kerta oon vaan vähän päässy maisteleen. Hinnoista on paha mennä sanoon mitään kun menuissa ei niistä puhuta mitään, mut eipä se niitä siellä käyviä varmaan rassakkaan niin kauheesti. Mun työnkuva onkin sitten kaikkea muuta kuin ympärillä olevaa loistoa - tiskejä, tiskejä, tiskejä, tiskejä... Tai no, eilen mä kyllä itseasiassa sain ylennyksen ja pääsin mielenkiintoisempiin töihin: halkomaan, kuorimaan ja poistamaan siemeniä punaisista viinirypäleistä! Aivan, viinirypäleistä. Sitä hommaa varten on muuten olemassa ihan oma veitsikin... Muita mielenkiintoisia tehtäviä oli mm basilikan lehtien lehtiruotojen poistoa siten että se edelleen näyttää aivan oikealta lehdeltä, mutta ettei se ruoto ole pilaamassa herkkää makuelämystä. Lopuksi olikin sitten vuorossa ihan tavallista korianterin lehtien irrottamista ja erottamista latva- ja runkolehti pinoihin.
Että sillai täälläpäin, en kyllä suosittele kenellekkään näitä töitä ainakaan näillä tunneilla. Kumpanakin yönä on vielä pitäny tulla taksilla kotiin kun bussit ei enää kulje, onneks taksit on täällä aika halpoja. Se vielä näistä paikallisista työoloista, että täällä ei ole mitään sellaisia luontaisetuja kuin tauot muutaman tunnin välein kuten Suomessa, yks ruokatauko vuorossa ja se on siinä. Kummassakin paikassa ateriat on kuitenkin tosi hyviä.

30.8.2006

Eka viikko Sydneyssä takana. Oltiin ekat kolme yötä Base Backbackers hostellissa ja hankittiin viinanmyynti luvat, paikalliset kelakortit, verokortit ja kaikkea muuta alkuhässäkkää mitä nyt tarvittiin ennen kuin pystyy hakea töitä. Sunnuntaina muutettiin Vaucluseen, mikä on vähän sellasta telkun O.C. tapaista asuinaluetta, me nyt ei iha sellasessa kartanossa asuta, mut täs nyt on kuiteki kaks makuuhuonetta, keittiö, pesuhuone, iso-olohuone, jossa on takka (!) Telkku on korkeintaan 80-luvulta, mut kuva on tosi hyvä, ei vaan tiedetä ikinä mitä ohjelmia sieltä tulee. Mut ei se haittaa oikeestaan, aika huonosti pitäis mennä jos täällä ei keksis muuta tekemistä kuin kattoo töllöö... Tästä asunnosta kun lähtee tohon rantaan ja menee kun pääsee rikkaitten talojen ohi tohon puistoon muutaman sadan metrin päähän niin siitä näkee just hienosti sen ooppera-talon ja keskustan, ihan kohtuu hyvät näkymät siis.

Tästä on on noin puoli tuntia ihan siihen pilvenpiirtäjä keskustaan ja vartti Bondi Beachiin. Ilmat on vaan aika koleat vielä, monet kulkee takeissa eikä rannallakaan oo vielä oikeestaan ihmisiä, vaikka vesi onkin yhtä lämmintä kuin Suomessa. Pitää vaan enää saada jotain töitä ettei rahat lopu ihan heti. Asuminen ja syöminen ei nyt onneks hirveesti täällä maksa, mut kaikkia sivu menoja täällä kyllä tulee. Olut on aika kallista, 24 tölkin laatikko maksaa jotain 25-30 euroo, viini sen sijaan on tosi halpaa, 5 litran pahvilaatikko maksaa 9 euroo, eli niihin kannattaa sijoittaa ennemmin.

Tämä eka viikko on mennyt aikalailla ihmetellessä, nyt on tosin jo vähän helpompaa kun on tää asunto ainakin kahdeks kuukaudeks. Lento oli kyllä aika tyly kokemus, Wienistä Sydneyyn kesti vaativat 21 tuntia. Lentokentältä hostelliin päästiin sellasen pakettiautotaksin kyydissä, kuski ajoi ihan hullua vauhtia ympäri kaupunkia, yhessä vaiheessa siitä aukes takaluukku ja rinkkoja alkoi tippua meidän taakse, autot sai vähän väistellä siellä takana... Mut ainakin saatiin ilmainen ja mielenkiintoinen kyyti kaupungin ympäri.

30.8.2006

Eka viikko Sydneyssä takana. Oltiin ekat kolme yötä Base Backbackers hostellissa ja hankittiin viinanmyynti luvat, paikalliset kelakortit, verokortit ja kaikkea muuta alkuhässäkkää mitä nyt tarvittiin ennen kuin pystyy hakea töitä. Sunnuntaina muutettiin Vaucluseen, mikä on vähän sellasta telkun O.C. tapaista asuinaluetta, me nyt ei iha sellasessa kartanossa asuta, mut täs nyt on kuiteki kaks makuuhuonetta, keittiö, pesuhuone, iso-olohuone, jossa on takka (!) Telkku on korkeintaan 80-luvulta, mut kuva on tosi hyvä, ei vaan tiedetä ikinä mitä ohjelmia sieltä tulee. Mut ei se haittaa oikeestaan, aika huonosti pitäis mennä jos täällä ei keksis muuta tekemistä kuin kattoo töllöö... Tästä asunnosta kun lähtee tohon rantaan ja menee kun pääsee rikkaitten talojen ohi tohon puistoon muutaman sadan metrin päähän niin siitä näkee just hienosti sen ooppera-talon ja keskustan, ihan kohtuu hyvät näkymät siis.

Tästä on on noin puoli tuntia ihan siihen pilvenpiirtäjä keskustaan ja vartti Bondi Beachiin. Ilmat on vaan aika koleat vielä, monet kulkee takeissa eikä rannallakaan oo vielä oikeestaan ihmisiä, vaikka vesi onkin yhtä lämmintä kuin Suomessa. Pitää vaan enää saada jotain töitä ettei rahat lopu ihan heti. Asuminen ja syöminen ei nyt onneks hirveesti täällä maksa, mut kaikkia sivu menoja täällä kyllä tulee. Olut on aika kallista, 24 tölkin laatikko maksaa jotain 25-30 euroo, viini sen sijaan on tosi halpaa, 5 litran pahvilaatikko maksaa 9 euroo, eli niihin kannattaa sijoittaa ennemmin.

Tämä eka viikko on mennyt aikalailla ihmetellessä, nyt on tosin jo vähän helpompaa kun on tää asunto ainakin kahdeks kuukaudeks. Lento oli kyllä aika tyly kokemus, Wienistä Sydneyyn kesti vaativat 21 tuntia. Lentokentältä hostelliin päästiin sellasen pakettiautotaksin kyydissä, kuski ajoi ihan hullua vauhtia ympäri kaupunkia, yhessä vaiheessa siitä aukes takaluukku ja rinkkoja alkoi tippua meidän taakse, autot sai vähän väistellä siellä takana... Mut ainakin saatiin ilmainen ja mielenkiintoinen kyyti kaupungin ympäri.