Et tiedä mitä on niellä paskaa 24/7,
et tiedä mitä on vielä jaksaa taas herää peittämään pahaa oloo joka valtaa koko vartalos,
ja paras osa päiväst on ku oot sammumas taas ojaan.
Mä tartten apua, mut mua on liian vaikee auttaa,
ja pelkään tappaa itteni, siks teen sen taiteen kautta.
Jos aineet auttaa, ne auttaa vaan hetken,
yleensä paineet hautaa mut ja pilaa kauttaaltaan retken.
Jos tapat mut, teet palveluksen, autat mut täst ankeest unest,
sameest, sumeest, valveunest.
Anteeks ku en tappelus ees jaksa vastaa,
hakkaisit mut hakkelukseks, päästäisit mut ankeudest,
jättäisit mut kankeeks lumeen kalpeen tuupertumaan, hankeen punertuvaan kinokseen.
Vaik et ees haluis tehä sitä, tee se mun iloks ees,
kiitokseks ja vaivanpalkaks saat kai taivaast paikan.
Emmä pelkää pimeet, nään aamust asti painajaista.