En voinut nukkua, sillä en uskaltanut ummistaa silmiäni. Olin tajuton, koska en kestäny todellisuutta.
Meen ajassa takasin. Vuoden. Tähän päivään ku hiihtoloma loppu ja koulut taas alko. Jos jonkun asian haluun unohtaa, ni sen päivän. Päivän mitä en haluu enää elää uudestaan. Ja päivän jonka voisin pysäyttää, päivän jonka voisin elää yhä uudestaan ja uudestaan, on se ku ymmärsin kuinka paljon rakastan.
Ne oli siellä mun kanssa. Ne jakso, ne rakasti. Ne ei lähteny pois vaikka en kahteen tuntii puhunu niille mitään. Vaikka olin ku en huomaiskaan niitä, sanoin moi ku ne tuli ja sanoin moikka kun ne lähti. Se oli niille vitun vaikeeta. Silti ne oli siellä mun kanssa. Toi mulle DVD:itä jotta mulla ei ois niin tylsää, ne toi mulle luettavaa, jotta saisin jotain muuta ajateltavaa.
Ne toi ittensä ja se oli suurin apu. Ne toi rakkautta, se oli suurin voima. Suurimmaks osaks, oon tässä heidän takiaan.
Ilman heitä, olisin ehkä voinut, mutta en olisi halunnut.
ESSI, INKA, EVE, ALISA
Ne_oli_siellä.