IRC-Galleria

Pari vuotta sitten tuijotin vaa tyhjää seinää
ja peitin kasvot käsilläni, jotta ketkään ei nää
kuinka surullinen olin saati yksinäinen
oisin vaa tarvinnu itsellein ystäväisen
joka olis kuunnellu ja tukenu ku tarvisin
jolle oisin voinu sanoo suoraa "sua mä tarvitsen"
mut emmä sillon tienny et ystävyys vangitsee
ottaa sut valtaansa ja lopulta kahlitsee
se on ku ykssarvinen siis yhtä harvinaista
se ystävyys ilman ketjui onpa kaavamaista


olit mun prinsessani olit mun enkeli
sain mitä halusinki ja sen myös menetin
aika kääntyi vastaan eikä ollut puolellamme
vielä kerran muistelen sua jos muista sua huomenna en
ajat menny ajat on muuttunu tuntuu ku kello olis paikallensa
juuttunu viisarit pysähtyy kun aika meit vastaan kääntyy
mut näin kai sit olis ennemmi tai myöhemminki käyny