IRC-Galleria

ASIANOMISTAJA: "Se löi sitä poikaa"
MÄ: "Ja mä en lyöny sitä koska se on mun kaveri"
TODISTAJA: "Ne tönäs sitä poikaa ja se kaatu puskaa"


-Mo!:D

Kui voikaa vituttaa enempää?
Huomen hovioikeudenkäynti, ja sit voi saaaaaaaaaaaatana,ku se muija puhuu pelkkii kuulopuheit, ja sil kuulemma todistaja. Ok, iha ku ei ois mahollist manipuloida (ei tarvi tehä ees sitä ku se on sen kaveri) se sanomaa et joo "marika potki mua sit" vittu paskanmarjat oo ketää potkinu! lyö mua päähän syö mun mahakarvat, laittakaa järkee sen tytön päähä! niinno, eihä se enää voi peruu puheitaa,mut enempää en sille maksa, jos joudun,ni mä valitan! haa! sit mennää taas pidemmälle, siinäs näätte sit et mä en tosissaa oo potkinu ketää!!!!!! >:CC

vittuku osaa oikeesti vituttaa nyt! :<<

helisevät päärynät,
jäivät jalkoihimme,
muttemme huomanneet niitä,
koska silmäluomiimme tatuoidut etanat,
laukkasivat edestakaisin aivojemme laitumilla,
laivat suolakurkkujen satamassa,
meitä odottivat,
olimme matkalla kauniimpaan,
siellä kaikki olisi niin puhdasta,
niin vihreää,
muttemme aavistaneet,
että päärynät olivat hengenvaarallisia!

Menit naimisiin papukaijan kanssa,
niin ruman,
mutta niin värikkään,
mä puolestas joka päivä pelkään,
ei lintuihin ole luottamista,
ne osaa lentää!

rikkinäiset puhvelit baarissa,
juovat ponttikkaa korkeista maljoista,
ne eivät voi aavistaa,
että heinäsirkkojen suloinen kosto,
on pian alkamassa,
he syövät huulikiiltoa,
ja tuntevat olonsa kauniiksi,
mutta todellisuudessa,
he eivät tiedä,
että viimeistä mohikaania ei ole olemassa,
niitä on liikaa.

pääni täynnä ajatuksia,
sydän tunteita täynnä,
odotan sitä hetkeä,
kun unelmieni räkä-äijä,
noutaa mut torakallaan,
vie mut latoonsa,
ja naittaa mut lampaalle,
jolla tarjoilijan puku päällään.

se tarjoilija oikeesti näytti hyvält ;)

-MARIKAE`<3

äiti mä tiedän,
etten ollu täydellinen,
mä kuulin monet kerrat,
ku kerroit mulle,
et mun siskot on parempii.

mut se,
et must tuntu yhtäkkii silt,
ettei mul oo enää sitä äitii,
mikä mul joskus oli,
ja ku kerroin sen sulle,
sä sanoit,
ettet enää haluu olla se äiti,
sä sanoit ettet jaksa olla mulle äiti,
sä sanoit ettet sä haluu.

mul on semmonen olo,
et kahdeksan miljoonaa,
pienenpientä,
murskattuu torakkaa,
uis mun sisällä,
kiljuen ilman ääntä,
niinku mä,
mä itken ilman kyyneleitä,
mä kiljun ilman ääntä,
mun olo ei oo ollu pitkään aikaan näin paska,
ennen ku sä nyt kerroit mulle faktat,
kiitän sua,
kiitän sitä sun runkkari äijääs,
mun olo on mitä mahtavin!

Olo on niin tyhjä,
mietin vaan kaikkea sitä,
mitä mä en ikinä tule näkemään enää,
ei sitä ihanaa hymyä,
eikä sitä naurua,
kun nauroit mun tyhmille letkautuksille.

Sun kätes oli aina lämpimät,
kun pakkasesta luokses saavuin,
sä aina mun käsiäni lämmitit.

Vaikket mitään nähnyt,
sä elit täysillä,
sä aina yritit,
sä menit eteenpäin.

Ei enää niitä lauluja,
ei huuliharpun sulosointuja,
ei tarinoita sun nuoruudestas,
mulla on niin ikävä.

Mut kaikki mitä kerroit,
kaikki mitä opetit,
ne on meissä jokaisessa,
jotka on sua kuulleet.

Mä toivon,
mä Tiedän,
että sulla on parempi olo siellä,
sä olet turvassa.

Sä oot maailman paras enkeli,
sä pääsit vaarin luo,
me kaikki muistetaan sut,
sä oot aina meidän sydämissä.

Mä Rakastan Sua Mummi,
Lepää Rauhassa<3

jos junissa,
niitten pienien ovien takana,
asuisi kauan pelätty junakansa,
koputat kolmesti luukkuun,
ja sen avaisi mies karvainen,
pää kuin kääpiöllä,
joka olisi naamansa silponut,
pelastuskirveisiin,
jonka kalsarit olisivat ruudulliset,
jonka nainen olisi suutuksissaan,
hypännyt junan alle,
ja kuollut,
vaikka vartalo on kuin menninkäisen,
pää kuitenkin mustakynsiheimolaisen kääpiön,
kui väärin voi olla,
ettemme koskaan saa tietää,
avaako joku sen luukun oven,
jos siihen koputtaa,
ja sanoisi "vittu tääl nukutaan!",
koska se mustakynsiheimolainen kääpiömenninkäismies,
on ujo,
ja ehkä jo sukupuuttoon kuollut,
kui väärin on,
ettemme koskaan saa varmuutta asiasta,
koska kukaan ei uskalla koputtaa siihen luukkuun,
ja kysyä,
et onko kukaan kotona,
koska luultavammin,
häntä pidettäisiin niin hulluna,
että pääteasemalla,
odottaisi jo joukko valkotakkisia miehiä,
ja isopäinen menninkäisystävämme,
kuolisi sydänsuruihin,
kun joku kerrankin tajusi hänen olevan,
muttei vaan uskaltanut avata ovea.

?

-MARIKAE`nne<3

Kirpeät katkaravut ikenissäni,
polttaa sisintäni,
vaikka seison vieressä,
vaikka halaan,
tunnen suurinta ikävää,
ikävää,
mitä en koskaan osannut aavistaa,
kengänjälki sinertävässä karhunkakassa,
kalvaa mieltäni,
kuin terotettu pumpulipuikko,
haluan takaisin sen ajan,
kun oli vielä äiti.


-MARIKAE`nne<3