Tip, tip, tip....
SAdepisarat putoavat maahan,
yksitellen, tuhansien parvissa..
Sade yrittää hukuttaa minut,
painaa vasten maata,
huuhtoa kivun pois...
Mutta ehkä jossain kaukana kaukana
Aurinko vihdoin voi pilkistää
läpi synkän pilviverhon,
kuivattaa pitkään valuneet pisarat poskiltani.
Silloin ehkä näen asiat toisin kuin nyt,
ehkä kaikki näyttää valoisammalta.
Ja vaikka sade ei loppuisi,
sateenkaaren värit antaisivat minulle toivoa
jota tarvitsen pystyäkseni jatkamaan
ilman sinua.
Tip, tip, tip....
Kyyneleet valuvat yksitellen,
peittäen edestäni kaiken mitä joskus näin.
Nyt meidän kahden välille..
On laskeutunut synkkä verho.
Enkä jaksa nostaa sitä yksin.
Tarvitsen sinua.
Kauas, kauas...
joudun jatkamaan tätä matkaa.
Enkä vieläkään erota hahmoasi.