IRC-Galleria

Helvetti sellanen pieni asia kun säännöllisyys. Ei kuulkaa mee yhtään hermot kun joka aamu meet keittiöön ja tiiät jo valmiiks mitä tuut syömään >,< kuulostaaki inhottavalta, mut ku sitä jatkuu 10 kuukaut putkeen, lupaan et mun mielenterveys kärsii. Suomes oli aina niin ihana mennä aamul keittiöön ku kaikki muut viel nukku, kurkkaa kaappiin että mitäs sieltä tänään löytyis, sai suunnitella ite mitä haluis syyä, mitäs näistä kolmesta eri leivästä nyt söis vai söiskö vaan jugurttia tai vaikkapa eiliselt jäännyttä pihvii... Ja heei, toshan on viel mustikkapiirakkaaki..! (olin unohtanu et sellast on olemas ;__;)

Mut täällä. VITTUSANONPAHANVAAN.
Meet keittiöön, istut samalle paikalle jolle aina (ok, siin ei oo mtn hämärää tai ärsyttävää, mut yhistettyn tähän kaikesta saa ongelman), sun edessä on sama lasi joka helvetin aamu, sellasen mustan pikkulautasen päällä (en oo vielkään tajunnu mitä käyttöö sille lautaselle siin on). Sit siin on SAMA KUPPI JOKA AINOO AAMU, jonka päällä on lautanen, ettei jogurtti menis huonoks. Sit siirrät sen lautasen siitä päältä, ja huomaat että, yllätys yllätys, taas vaihteeks jogurtissa on kaks palaa banaanii ja kaks palaa kiiwii. Sit kävelet lämmittään leivän (samanlaisen joka aamu), ja sit laitat sen päälle hilloja (samoja aina). Sulle on laitettu lautasen viereen valmiiks palajuustoo (jonka merkki ihme kyllä vaihtelee. poikkeus vahvistaa säännön). Skippaat sen juuston joka aamu, koska se pullaleipä ja jokapäivänen riisi samasta kulhosta on niin kaloripitosta.
Tänä aamun meinas oikeesti tulla jo ruumiita. Oli niin lähel etten ois heittäny sitä leipää roskiin ja sanonu et vittu syö ite.

Ja ruokailu on niin helvetin säännöllistä >,< oon epäsäännöllisin ihminen tässä perheessä, välillä ehin dataan ennen ruokaa ja välil vasta ruoan jälkeen. Joka pvä kun papa tulee himaan, se kysyy ekana että onks kylpy jo laitettu, ja sit kylvyn jälkeen se syö. Ja sit taas aamul töihin.

Vittu kaipaan sitä elämän asennetta jonka mottona on "sitä mitä kaapista löytyy" ;__;
En ollu ikinä kotona ruoka-aikoina, ja sit ku tulin jossain vaihees, söin jos oli nälkä enkä ollu vetäny jo mtn missään. Enkä sillonkaan syöny sitä samaa mitä oli tarjolla. Tai rhkä söin. Se VAIHTELI.
Välil himaan tullessani istuin kaks tuntii keittiös ja vaan söin. Välil en sit syöny ollenkaa.

Mut täällä et pysty tekeen mtn suunnitelmiikaan ku ruokailu tulee vittu tielle (koska se on aina samaan kellonaikaan. mikä yllätys). Esim. en voi käydä lenkillä, koska kun tun koulusta ruoka onn pöydässä ja sit sitä syödään kaks tuntii. Ja siit kello onki jo jtn kaheksan, eikä täydel vatsal juosta. Ja sit kymmenelt ois jo liian myöhä.

Musta tulee ahistunu jos mua yritetään istuttaa johonki muottiin. Oikeesti. Elämäänhän tuo just sitä VAIHTELUA spontaanius, ettei kaikki oo suunniteltu viikkoo etukäteen.