Halla
Kuin näkymätön kulkija
henkäys öisessä keväässä
käy yli maitten ja metsien
yksinäistä kaipuuta täynnä
ottaa kylmään syleilyynsä
verhoaa harmaaseen huiviinsa
puristaa elämän verenpunakukista
jättää vain kalpean muiston
jäätävästä käynnistään
auringon herättyä
sen tyhjään itkuun. :(