nii'in nii'in. mä en käsitä. miksi juuri iltaisin. ilta on niin mukavaa aikaa,pidän siitä. on tummaa ja taianomaista ja hiljaisempaa ja omaa aikaa. ja silti illat saavat hengeltä kipeäksi. iskee ikävä. ja kommunikaatio tökkii. tuntuu että vain osaa tulkita ketään ja ymmärtää kaiken väärin. maailmassa on iltaisin vähemmän toivoa. niin se täytyy olla. paitsi kun on turvassa, vaikka pöyhölässä tiedätte jotkut. siellä ilta on lämpöä ja keskusteluja. ymmärrystä. odotusta. ihmetystä. pohdintaa ystäviä vieressä sängyllä loikoillen. ja joskus saattaa olla muhkuisempaa.
sitten olen täällä ja tuli kylmä.
s&m missä on käsi lanteelta ja hampaat sormen pinnalta? missä tytti ja sen rauhallinen ääni? <hänpitäänytajatuksissanikomplistavaikkeikuutamollaniinollutkaan>
miksi hyvä tuntuu nyt kamalalta kun siitä on aikaa kulunut? oi miksimiksi. äh ajattelin ryhdistäytyä muttei huvita. kun joskus haluaa maata sängyssä ja rakentaa pilvilinna,jossa on aamurapsutuksia.
kauniita unia -tai huomentapäivää te kauniit