Kun katson sua nyt,niin melkein pakahdun.
On vuodet vierineet ja tuskin havahdun.
Niin monta kertaa mä syliisi vieläkin kaipaan,
sen turvalliseen,pehmoiseen satamaan.
Oon aikuinen ja lapsia mulla,
kunpa oppisen sen taidon niikuin sulla,
Rakastaa rajattomasti,antaa anteeksi mahdottomasti.
Kertoa vaaroista elämän polkujen,
auttaa taas pois lasten pienosten.
Ymmärtää,rakastaa,hoivata,tukea,
mutta välillä se on vaikea ilman sinua<3
On vaan vieläkin niin kova ikävä.