Miksi ei kukaan ole keksinyt lääkettä ikävään?Suruun?Tuskaan?
Sen tiedän kyllä että ensimmäinen vuosi on raskain koska olen sen jo kokenut mutta ei tunnu helpottavan,yhdestä kun jotenkin selviää niin toinen tulee perään(siis en ole siitäkään vielä selvinnyt).
Tää on niin väärin,niin väärin,hyvät joutuvat lähtemään ja me syntiset jäädään tänne odottamaan omaa vuoroamme,ollaanko mekin sen jälkeen hyviä ihmisiä?
Ei voi käsittää.
Joka tapauksessa sinne taivaan porteille tiedoksi että sua kaivataan täällä ja pidäthän meistä huolta ja annat voimaa että jaksamme taas huomiseen.....