Isä poikkesi poikansa huoneessa ja totesi sängyn olevan nätisti pedattu ja kaikkialla oli siistiä. Sitten hän huomasi kirjekuoren pojan tyynyllä.
Siinä luki päällä "isälle".
Pahalla ennakko avistuksella hän avasi kuoren ja luki tekstiä vapisevin käsin:
Rakas isä, Kirjoitan tätä suurella katumuksella ja surulla.
Jouduin karkaamaan naimisiin uuden tyttöystäväni kanssa välttääkseni suuren murhenäytelmän sinun ja äidin kanssa.
Jaana on suuri intohimoni ja hän on aivan ihana.
Tiedän, että te ette olisi hyväksyneet häntä kaikkien hänen lävistysten, tatuointien, hänen
tiukkojen prätkävaatteiden takia ja koska hän on niin paljon vanhempi kuin minä, mutta tätä ei tapahtunut ainoastaan intohimon vuoksi vaan myös siksi että hän on raskaana.
Jaana sanoo, että meistä tulee tosi onnellisia.
Hänellä on pieni asuntovaunu metsässä ja läjäpäin polttopuita, tarpeeksi koko talveksi.
Meillä on yhteinen unelma, saada vielä paljon lisää lapsia.
Jaana on avannut silmäni, kohdatakseni sen todellisuuden, että marihuana ei todellakaan satuta ketään.
Me kasvatamme sitä ja käytämme sitä kauppatavarana saadaksemme muilta kommuunimme ihmisiltä niin paljon kokaiinia ja ekstaasia, kuin haluamme.
Tällä välin rukoilemme, että tiede löytäisi lääkkeen AIDS:iin, jotta Jaana voisi parantua.
Hän on ansainnut sen.
Älä huolehdi isä, minä olen nyt jo 15-vuotias ja tiedän kyllä miten huolehtia itsestäni.
Tietysti tulen joskus takaisin vierailemaan luonanne, jotta opitte tuntemaan kaikki lapsenlapsenne.
Poikasi, Pekka.
P.S. Isä, mikään ylläolevasta ei ole totta.
Olen Tommin luona.
Halusin vain muistuttaa, että elämässä on pahempiakin asioita, kuin koulutodistus, joka on kirjoituspöytäni laatikossa.
Rakastan sinua.
Ilmoittele milloin minun on taas turvallista tulla kotiin.