Kohta se ohi. Ja sit lähtee "moppi" käsistä. Kukaan ei uskonut mua kun sanoin pystyväni tähän (mukaan luen tähän kyllä itsenikin). Mutta mä näytin kaikille, osaamiseni, uskollisuuteni "hyvän" "paremman" ja "raikkaamman" tulevaisuuden puolesta...
Musta tullaan vielä kirjoittamaan kirjoja, muutaman vuoden päästä löydyn yläasteen historiankirjoista, ja mua pidetään kansan sankarina.
"Miksi muutaman vuodenpäästä?" kysytte, ja vastaan: "Koska elämäni kohtalo on sinetöity. Kuukausi juomattomuutta oli vaan lepotauko kohti tulevaa. Kohta lähtee sellainen putki jota kukaan tansaanialainen valkoinen ole koskaan nähnyt... Muutaman vuoden päästä luokkaretket löytävät tiensä hietaniemen hautausmaalle, kunjoittamaan Jumalaansa"
Kiitos faneilleni. Ensimmäinen maljani on omistettu heille (siihen tosin on vielä aikaa...) VITTU!!