Voiskos joku ystävällisesti antaa mulle elämän, ku mun elämä on perseestä... Ei tarpeeksi hyvät suhteet oman luokkalaisiin joitain poikkeuksii lukuunottamatta, läksyjä en tee, ne vaa saa masentumaan enemmän... Ainoa elämä on mesessä, ja sieläki alakaa keskustelut tympii, ku kukaa ei oo sillon paikalla ku huvittais... Näiden tuntemuksien takia pelaan wowia arkisin klo 13-02 miinus harrastukset, viikonloppuisin 11-04 miinus airsoft ja kotityöt, joista suurin osa jää tekemättä...
Kerranki, vanhemmat määräs mut töihin perunamaalle. kiitos heille siitä, kun tunsin kerrankin eläväni, kunnes taas kotiin tultua istahdin suoraan tähän, koska päätäni särki helevetisti... Siinä se elämä... :S Toivottavasti mieli muuttuu, ja pääsen jotenkin parempiin tuntemuksiin...
Ps. Jos ootte online, on tosi mukavaa jos joku puhuu oikee kunnolla...
Pps. Vittu mitä paskaa tuli taas kirjotettuu... :S:/