Ihmiset, eihän rakkaus katoa, eihän?
Mä kaipaan eräitä ihmisiä ehkä liikaakin.
Muistelen menneitä, mietin tulevaa.
Ainoa ilo, mitä mulla on enää, on aika.
Aikaa miettiä rauhassa asioita ja syitä.
Tänään itkin kolme tuntia ja syyllistin itseäni.
Kaikesta tästä, tulevastakin.
Anteeks, en oo täydellinen vaikka miten yrittäisin.
Tahdon vain marraskuun takaisin.
Olin onnellisempi kuin koskaan.
Haluan takaisin, liikaakin.
Ehkä nyt ymmärrän kaiken.
Mulla on aikaa, paikka missä levätä.
Mä tiedän, etten pääse kuvioihin enää takas.
Ei se mitään, mulla on aina kuitenkin paikka.
Paikka jonkun sydämmessä.
Lämpimiä halauksia ja suukkoja takaisin tultuani.
Kesä.
Odotan sitä. Tahdon kotiin.
Tahdon nähdä ystäviä. Nauraa.
Kiitos kaikki, ketkä ootte ollu mun kanssa koko viimevuoden.
Ikävä on kova, mut ei ylitsepääsemätön.
Mä tuun kuitenkin lopulta takaisin.
With love,
Tiia <3