käsi puristuu nyrkkiin,se aikoo satuttaa/
katse valuu surullisena silmistä lattiaan/
silmät sulkee,puristaa hampaansa yhteen/
paineet luo pelkoa,pienet kädet ristis yhteen/
pelokas ilme vääntyy kyyneleihin pieniin/
yrittää estää itkua,kunnes ensimmäinen vierii/
katse seuraa kun se matkal halkoo ilmaa/
ja kun se kastelee kokolattiamaton pintaan/
mut tietää,ei oo tästä pakoreittii/
jo tutuks käyny nyrkki iskee viattomaan feissiin/
ei anteeks pyyntöi vaan huutoo päälle/
tieto,mikään ei tuu pelastaa saa hukkuun käänteen/
ei ensimmäinen kerta,eikä varmaan viimeinen/
palaa silmis tuli joka ei tuu viileneen/
ennen kaikki samoin ja jatkossa edelleen/
kaikki katsoo päin,mut silti ohi kävelee/
(Kertosäe)
Jatkaa matkaa/
on pakko jaksaa/
mut milloinkaan varjot/
ei jätä mua rauhaan/
Taival painaa/
mut kai vaan raivaan/
mun tien läpi varjojen/
teen maasta taivaan/
Teen maasta taivaan/
(2.säe)
rakastaa itseään,mut vihaa peiliä/
taas jälkiä,kelaa unohtunutta eilistä/
peilissä kohtaa oman vetisen katseen/
katsoo syvälle silmiin kunnes luomet raskaat laskee/
vasta nuori,mut jo tarpeeks paljo nähny/
edessä niin korkeel,mut matalalla käyny/
ja mikään ei saa sielusta tahraa puhtaaks/
on kokemukset koettu,mikä niitä muuttas/
mikään ei oo muuttunu,joka päivän jälkeen samaa/
edelleen kulkee katse maas,kivii potkii vanhaan tapaan/
antaa ymmärtää,et Kaikki on hyvin/
mut totuut kertoessaan nyyhkii vailla lämmint sylii/
tarvinu tukee,mut ollu sitä saamatta/
vaan kestäny vaik lääkäreille totuut maalataan/
kaadutaan,loukataan,vahingos hoitoon joudutaan/
on syytä maalata ei rauhallista joulukaan/
(Kertosäe)
(3.säe)
pahasti hämillään ku tärinään herää/
olo turvaton ikään ku kaikki katsos perään/
tuntuu ettei missään voi yksin viettää aikaa/
itse valehtelee itselleen,ei turvaa lainkaa/
surma vaivaa,mut onnellinen siitä/
lähetti matkaan faijan,itseänsä siitä kiittää/
katsoo taakse päin,aikaa valkomustaa/
huomaa nyt jälkeenpäin,ilman värei aikaa tuhlaa/
jo aikaki nyt siis elämää muuttaa/
lähtee pois,kääntää selän,takas ei paluuta/
mist löytää kodin,mist rohtoo unohdukseen/
vastas ihminen,joka toi hohtoo kolkutukseen
rima nousussa edelleen,ylitys helppo/
ku ponnistus kevenee/
kaiku pohja syvenee,ei syytä vaipuu enää/
nyt syytä maasta nousta,lopullisesti herää/
Kaikki ohi kävelee!/