Kaikki aina sanoo,muista
elät tääl vaan kerran,
mut aina kun mä elän
panostan kymmenen
kertaa...
vertaan päivii
tunteihin,vähän päivii
siis,
mut sitäkään aikaa mä en
aijo käytää murheisiin...
haluan seistä omil
jaloillani,pysyen
aloillani,
haluan antaa kaiken
kaikesta aina omalta
taholtani...
joten teen voitavani,siitä
pois mitään jättämättä,
koska en voi olla tätä
aikaa hyödyntämättä...
joskus paskaa tulee
niskaan,niin kun kaikille
meistä,
mutta siks mä oksat
risukasasta vaan pois
veistän...
koska haluan nähdä
auringon mun kasvoillani,
varjoja on liikaa
jokapuolella,siks en pysy
paikallani...
elämä on kun vuoristorata,
istun ekassa vaunussa,
pidän kiinni vöistä ja
huudan joka laskussa...
tää on mun elämäni ja sen
aika on nyt,
aikaa ei oo paljon joten
aijon käyttää sen myös
nyt...