IRC-Galleria

kertosäe:
Nään liian paljon vihaa, mut en ymmärrä
Silmist valuu kyynel, tiputan kyyneltä
Liian paljon vihaa, joita en ymmärrä
Aivan liikaa tuskaa, mitä en ymmärrä
(2x)

Mut on hylätty niin monesti ja enkä tiedä minne meen
Mun päässäni on polku, mitä pitkin kävelen
Päässäni äänet tyhjyyttä lupaa
Mikä vois auttaa, tää on ku itsemurhaa
Pimeydessä lasken tikapuita pitkin
Valoa ei näy, tää on vaa yksi riski
Katkera mieli, miks päästin siitä irti?
Lupaukset mä pidin, kyyneleitä silti
Kaiken minkä koin, naamast siitä arpi
Mustat kyyneleet, sisäisenä vanki
Uudestaan huudan: "miten voisin auttaa?"
Maskeja naamalla joit ei tulla muistaa
Mä tiesin kyllä aikani mut en ollu valmis
Unelmatkin kuoli, vaikka annoin kaikkeni
Viimein mä tiedän että oon yksin
Viimein mä vietän mun elämäni yksin

kertosäe (2x)

Otan taas kiinni katurappusista
Kuolleena kuiskaan: "ammu mua niskaan"
En tunne enää mitään, sain vihdoin rauhani
Vihasin ja rakastin mut ei ollu paikkani
Tyhjyydessä nähdään, se on vaan yks fakta
Jumalaa ja taivasta, auta saatanatkaan
Vaik uskoin, että elämä vois vielä muuttuu
Turhaa kuvittelin valossa mä polun
Tiedän että olin tässä eikä muuta
Turhaa enää on itkee taikka huutaa
Ite valitsin mun oman polun loppuu
Vaikka valehtelin en haluu vielä loppuu

kertosäe (2x)