Mietin aikaa mennyttä
en jaksa ymmärtää
miksi meillä kaikki päättyi kyyneliin
en voi sua enää unohtaa
enkä tahtoiskaan
niin paljon yhdessä me koettiin
Ikävä jää
huoneeni seiniin asumaan
kylmyyden tuo se tullessaan
tuskin enää koskaan nauran
niin kuin silloin naurettiin
enkä enää voisi uskoa
siihen mihin uskottiin
nyt taivaskin itkee ystävää
sateisiin sua ilman jään
tahdon äänes kuulla edes hetkisen
mistä voisin saada voimaa
aloittaa taas huomisen
miten voisin voittaa
tämän kaipauksen