On vain kädes monopolinappula ja
Elämäni pelilauta jolla liikun kuten kadulla
Palapelin lailla kokoon elämäni kasaan
Mutta kun aina pala puuttuu silti pakko jaksaa
Ainakin yrittää surkeiden sattumusten kautta
Nopanheiton päässä Saattaa olla käsi joka auttas
Mutta mitäs sä teet, kun sut on luotu vaan itkeen
Antaa periksi eikä kestä luonne sitkee
Ei silti saa luovuttaa vaan yrittää nousta
Yrittää pitää kulissit kasas vaik yhden miehen showlla
Mä tiedän sen, ettei elämä ei oo reilu
Ei anna toista tsäänssiä, maanpäällä heiluu
Keinuu kehdot odottaen sitä pimeää
Joka tuskalla sut äidin maidon sijaan imettää
Heittää ne nopat vielä kerran pelilaudalle
Ennen kun ruusut tuodaan jokaisen haudalle