vakavii tunteit oon karannu aina,
rakkauden saral, tullu yllätyksii,
yllätyttiin miten toisiimme kyllästyttiin,
täst on varmaan turha lässyttää,
mutta nukun yksin mun kylmässä sängyssä,
se iskee kun raju taklaus,
kun soittimesta lähtee näkökulman rakkaus,
"voisko aurinko paistaa välil tänne näin,
vai onks se itsekkäästi pyydetty",
mä oon paskana mut se ei näy päälle päin,
ja pahan olon poistamiseen on ryypätty.