Kun iltaisin, yksin jään, sua mä silloin mietin.
En ymmärtää voi, miksi lähdin pois.
Mä parhaimman, vuoden sun, kanssas kahden vietin,
mut uudelleen taas kaiken alkaa vois.
Pyydä vain, mä lennän niin kuin siivin.
Halki yön ja heräät suudelmaan.
Vuoteeseen, sun vierees hiljaa hiivin.
Siihen jään, en lähde milloinkaan.
Mä saapuisin, jos mä vain tulla uskaltaisin.
Mä siitä öin ja päivin unta nään
Ja haaveilen, kuinka taas, kanssas olla saisin
ja kainaloon sä painat jälleen pään.
Pyydä vain, mä lennän niin kuin siivin.
Halki yön ja heräät suudelmaan.
Vuoteeseen, sun vierees hiljaa hiivin.
Siihen jään, en lähde milloinkaan.