Mä kuulen eteisestä askeleet sä viereen kaadut tilaa siihen teet
Et sano sanaakaan tuijotat mun niskaa vaan samalla kun mä leikin nukkuvaa
Liian usein kaipaan niitä hetkiä et saisin yksin nukahtaa ja herätä
EI tarvis jännittää ja sisintänsä selvittää kun ei sitä ymmärrä itsekkään
Mä tiedän sun on vaikee ymmärtää haluan sun lähelle mutten että kosket
Ja voi kun se riittäisi sullekkin niin tää kaikki vois jatkuu paljon
helpommin
Mulle tämä syvä hiljaisuus on parempi kuin huono valhe uus
En voi sanoo suoraakaan et joo edelleen ahdistaa kun me sitä jäätäis
sitten kelaamaan
Mä tiedän...
Mut hei ei tää oo helppoo mullekkaan mä en vaan pysty sanomaan
mikä mieltä painaa
Joo ja mä tiedän ettet jaksa kovinkaan kauaa, tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa