ja olo vieläkin surkeampi, kuin eilen...kun teet virheen sua rangaistaan, tarkemmin sanottuna se kostetaan...ei välttämättä samoin mutta kuitenkin...onneksi mua tietämättään kannattelee pieni voima joka istuu sylissä ja juttelee mulle...vaikka en ymmärrä sanoja tiedän että ne tarkottaa kaikkea hyvää...mun elämän täyttää rakkaus tätä pientä kohtaan, rakastan mä sitä toistakin, kovasti, mutta se teki tietämättään pahasti mä tiedän...mä hajotin sitä, mutta se kosti hajottamalla mua ja mun saavutuksia joihin on vaikea päästä, mun tekisi mieli luovuttaa, en haluu että tästä tulee enää enempää ongemia...en.silmät päästä olen itkeny ja varmasti muuttaisin kaiken jos vain olisi mahdollista