IRC-Galleria

Vihdoin ja viimein! Hidasta kun menee 2 vuotta muistaa yks helkkarin salasana! x3

Back in the game!

Inkalla on päivärytmi! Voi ihanaa miten helposti päivät ja yöt menee kun on säännölliset nukkuma-ajat (melkein säännöllistä, tiedättehän vauvat) :)

Joulu on tulossa, kaupatki on täynnä jo jouluroinaa. Olisipa miljonääri. :|

Ei meinaa ehtiä tarpeeksi koneelle että pysys mukana niin taidan tyytyä seuraamaan sivusta siihen asti että on enemmän omaa aikaa :) Sorry ihmiset jos en ehdi vastailla ja/tai käydä useammin näyttäytymässä täälläkään, puhelimeen vastaan kyllä jos ei ole neidin aktiviteetit kesken tai soitan takasin myöhemmin :)

Tulisi jo talvi ja raikkaat pakkaset.

Lue loppuun saakka

On perjantai-ilta, ajat autoa.. (mieti millainen on auto jota ajat?)


Sinulla voi olla vain neljä ihmistä mukanasi. (Ketkä ovat autossa kanssasi?)


Ajaessasi sinä ja ystäväsi chillailette musiikin tahtiin. (mitä kappaletta kuuntelette?)

No, siinä te viisi chillailette musiikin tahtiin Yhtäkkiä
hullu kuski törmää teihin takaapäin!

Menetät auton hallinnan ja auto luisuu tietä pitkin.
Osutte hidaste töyssyyn ja auto pyörähtää ympäri päätyen katolleen nurmelle
tien viereen.

Makaat paikoillasi itkien, koska sinuun koskee niin paljon.
Et kuule muuta kuin hiljaisuutta. hiljaisuutta...

hiljaisuutta...

Yrität huutaa ystävillesi, mutta olet niin shokissa ja
suurissa kivuissa
ettet pysty edes puhumaan.

Makaat siinä elämäsi pisimmät 2 minuuttia, jotka tuntuvat
ikuisuudelta.


Viimein kuulet jotakin.


Kuulet ambulanssin sireenin,

etkä koskaan ole ollut niin helpottunut.


Makaat siinä, vieläkin autossa,

ajatellen perhettäsi, ystäviäsi, koulua, menneitä lomia, vanhoja
ystäviä, entisiä rakastajia.


Alat rukoilla itsesi ja muiden autossa olleiden puolesta.


Ensihoitajat vetävät sinut autosta, asettavat sinut
paareille ja nostavat ambulanssiin.

Sinä olet yksin.

Et saa mahdollisuutta nähdä muita kanssasi autossa olleita.


Matkalla sairaalaan sinä rukoilet itseksesi Kuolenko minä?'
Missä ystäväni ovat?
Ovatko he kunnossa?
Mitä minulle tapahtuu?

Kuolitko sinä vai et?
Mitä tapahtui ystävillesi, jotka olivat kanssasi autossa..?


He kaikki kuolivat. Kaikki muut autossa olleet kuolivat.
He ovat kaikki poissa.


Et koskaan enää näe heitä.


Ja mitä sinuun tulee..
Myös sinä kuolit.
Odota, sinä vain kuvittelit.. Eikö totta?
Mutta mitä jos tämä olisi oikeasti tapahtunut?

Mitä jos se oikeasti tapahtuisi sinulle?

Ajattele sitä..
Se auto oli VIIMEINEN auto, jossa IKINÄ olit ystäviesi kanssa

Ne neljä ihmistä olivat VIIMEISET henkilöt joita IKINÄ näit.


Valitsitko nämä neljä ihmistä viisaasti..
Vai toivotko, että joku muu olisi ollut autossa kanssasi?

Laulu, jonka tahtiin chillailitte oli VIIMEINEN laulu, jonka
IKINÄ kuulit.


Etkö toivokin, että sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa
kaikille heille kuinka heitä rakastit?


Etkö toivo, että olisit voinut kertoa vanhemmillesi viimeisen kerran,

että rakastit heitä?

Etkö toivo, että olisit voinut suudella
poika/tyttöystävääsi viimeisen kerran?

Toivotko, että olisit voinut kertoa ihastuksellesi kuinka
paljon pidit hänestä

Toivotko että voisit halata ystäviäsi vielä viimeisen
kerran?

Toivotko että sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä kaikkea tuota?

SINULLA ON YHÄ!

jos tämä viesti vähänkin kosketti sinua ole hyvä ja kopioi tämä omaan päiväkirjaasi sillä minua tämä todella kosketti ja haluan sanoa teille kaikille että välitän teistä todella paljon sillä sitä ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua!

JA muista tämä sanonta: Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi.

Ja kun joku sanoo rakastavansa sinua, tiedä sen tarkoitus ja
tarkoita sitä kun itse sen sanot.


jos sinä et kopioi tätä niin olet kylmäsydäminen etkä välitä rakkaimmistasi! tämä voi olla sinun viimeinen mahdollisuutesi!

Kerro jokaiselle että välität
Jos sinä ajattelet, että jokin päivä unohdan sinut; vastaus
olisi,

EI IKINÄ ELÄMÄSSÄNI!

Jos kysyisit, mikä on minulle tärkeää; vastaus olisi SINÄ!!

Jos sinä kysyisit, pidänkö sinusta; vastaus olisi, Kyllä
ehdottomasti!
Sinä olet minun nauruni, minun puhdas helmeni, minun
enkelini.

http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=65106&c=5 ~ xD
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=65104&c=5 ~ AWW n.n
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=65091&c=5 ~ Näimpä ;P
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=65073&c=5 ~ Joku näki sittenkin.. o.o'
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=65059&c=5 ~ .. n____________n <3
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=65057&c=5 ~ Tahtoo tuollasen ;D
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=64991&c=5 ~ :''DD
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=64984&c=5 ~ Oisko näin? x'D

Mul on samanlainen porakone kun Soikkelilla x'D

http://www.youtube.com/watch?v=JEunK3mf5y8&feature=related

Kirjoita treffi-ilmoitus itsestäsi näiden ohjeiden mukaan. Pidä hauskaa!
Toimi näin:
-ota nimeksesi parhaan ystäväsi nimi ja lähimmän naapurin sukunimi
-asuinpaikaksi kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla/lentokoneella
-iäksesi äidin ikä
-ammatiksi isän ammati
-harrastukseksi ne harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa
-lasten lukumääräksi se, montako lävistystä sinulla on
-hiustesi väriksi tämän hetkinen paidan väri
-silmien väriksi tämän hetkinen housujen väri
-lempiartistiksi tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi

Hei olen Miia Aslak. Asun Helsingissä ja olen 47.
Olen ajoneuvoasentaja ja harrastan mielelläni golfia ja painia.
Minulla on kuusi lasta. Minulla on valkoiset ja punaiset hiukset ja siniset silmät.
Minun lempiartisti on Kapasiteettiyksikkö.

x)

Koska äitiys on vain mielentila, kuka tahansa voi olla hetken äiti.
Testaa kuinka äiti olet. Täytä juoksevin numeroin niin näet heti tuloksen.

OLETKO KOSKAAN:

[1] hymyillyt vieraalle pikkulapselle, joka haluaa huomioitasi
[2] vaihtanut vauvalle vaipat
[3] saanut lapsen oksennukset olkapäällesi
[4] selvittänyt kahden lapsen keskinäistä riitaa
[ ] hidastanut autotiellä nähdessäsi kyltin joka varoittaa leikkivistä lapsista
[5] tarkastellut peilin edessä vatsaasi, ja leikkinyt että olet raskaana
[6] leiponut pullaa
[7] puhdistanut lapsen nassusta tahroja
[8] käynyt lasten kanssa huvipuistossa, elokuvissa tai sirkuksessa
[9] alkanut itkemään miettiessäsi orpoja ja hylättyjä lapsia.
[10] harkinnut adoptiota
[11] hypistellyt tavaratalossa suloisia vauvanvaatteita tai leluja
[12] huolestunut tutun lapsen takia
[ ] esitellyt tutuillesi ylpeänä lastesi kuvia
[13] kokenut kuinka pieni lapsi juoksee syliisi koko voimillaan
[14] syönyt mautonta ruokaa josta et edes pidä, mutta jossa ei ole inhottua sipulia
[15] pitänyt tuhmasti käyttäytyneelle lapselle vakavan puhuttelun, mutta salaa sinua on naurattanut
[16] pelastanut konttaavan natiaisen vähältä piti tilanteesta.
[17] tullut vihaiseksi uutisisita joissa lasta on kaltoinkohdeltu.
[18] huolestunut nähdessäsi lasten tekevän pihalla jotain hieman vaarallista.
[19] pitänyt hellyttävänä näkynä ekaluokkalaista, jolla on suunnattoman suuri reppu selässään.
[20] opettanut lapselle jonkin uuden asian, ja ollut hänestä ylpeä.
[21] kertonut lapselle iltasatua
[22] joutunut kieltämään jotain lasta tekemästä jotain pöhköä
[23] kertonut omia mielipiteitäsi lastenkasvatuksesta
[24] toivonut että jokaisella lapsella olisi oikeus turvalliseen lapsuuteen
[25] kuullut lapsen suusta totuuksia
[26] pitänyt lasta kädestä kadulla kävellessä
[27] kantanut pientä lasta reppuselässäsi
[28] leikkinyt piilossa - kukkuu! -leikkiä vauvan kanssa.
[29] nuuhkaissut pikkuvauvan päälakea.
[30] halunnut suojella lasta enemmän kuin itseäsi
[31] saanut lapselta halin
[32] puhaltanut kuhmuun, tai laittanut lapselle laastarin
[33] pukenut kuravaatteita
[34] tehnyt evääksi voileipiä ja kaakaota
[35] auttanut koulutehtävissä
[36] ajatellut että lapsissa on tulevaisuus
[37] auttanut kompastuneen pikkuisen pystyyn
[38] häätänyt mörköjä pois sängyn alta
[39] lohduttanut itkevää lasta
[40] ahdistunut elokuvasta jossa lapselle tapahtuu jotain pahaa niin, ettet ole voinut katsoa sitä loppuun
[41] kuullut baby rihannan tapauksesta, tai lastenvaunuissa heitteille jätetystä virolaisesta pikkutytöstä?
[42] tuntenut kuinka pienet kädet tarrautuvat lahkeeseesi tai helmaasi tukea etsien
[43] osallistunut lastensuojelujärjestöjen toimintaan tai keräyksiin
[44] askarrellut lasten kanssa
[45] lukenut satukirjaa
[46] auttanut solmimaan kengännauhat
[47] hymyillyt toppapukuiselle natiaiselle joka vaan näyttää hassulta
[48] halunnut ottaa kauheuksia kokeneen lapsen syliisi ja turvaan

Kerro saamasi pistemäärä kahdella, ja saat tulokseksi leikkimieliset äiti-prosentit.

96%

Ojenna auttava kätesi, saatat pelastaa jonkun hengen.

"Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse.
Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään.
Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä."

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2) tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin
se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.