Oon tässä jo pitkän aikaa kaipaillu sellaista rentoa elämää joka menisi jonku suunnitelman/kaavan mukaan ja sen mukana vois vaan lyllertää eteenpäin, vaikkapa hymy naamalla.
Tuntuu vaan niin pirun vaikealta aina välillä kun ensin jonkun jeesimänä pääsee kiinni tohon rytmii niin sit alkaa itte lyömää kapuloita rattaisii ja pistää pakan iha sekasin!
Välillä meinaa tuntua siltä että mun pahin vihollinen olen minä itse ja sen takia asiat on menny miten on menny. No nyt pitää nostaa päätä, iskeä nyrkki pöytään ja sanoa perkele!Tolla kaavalla saa itteesä vähä niskasta kiinni ja pystyy korjaamaan myrskyn raateleman metsän.
Nyt pitää alkaa keksimään jotai millä saa pahimman vahingon korjattua. Hieman on häpeää nieleksittävä ja tekojaan mietittävä!
Huomenna on uusi ja parempi päivä!
Näillä mennään mitä on saatu!