Ensin minulta katosivat sanat.
Oli aika jolloin osasin kirjoittaa.
Sanat sinkoilivat sormistani luontevasti, vähän kuin tanssien.
Olivat nokkelia ja osasivat järjestäytyä ihan järkeviksi lauseiksi- aivan kuin itsestään.
Ja minä vain annoin sanojen johdattaa sormiani.
Sitten yhtäkkiä, en osannut enää kirjoittaa.
Sen jälkeen katosivat kuvat.
Kun en osannut enää sanoilla kertoa asioista, löysin penaalistani kyniä.
Niitä oli kaiken värisiä ja kokoisia. Niillä sai helposti aikaan sellaisia kuvia, jotka kertoivat unelmista, toiveista ja tapahtumista.
Sitten yhtäkkiä lopetin piirtämisen.
Millä ihmeen keinoin ilmaisen itseäni?
Olen keskellä suuria muutoksia ja minun tekee mieli ryömiä peiton alle. Olla puhumatta ja hengittämättä. Olla piilossa kaikkea sitä, mikä on jo muuttunut ja tulee muuttumaan. Siellä pimeässä lämpimässä.
Kaksi viikkoa ja lapsuuden kotiani ei enää ole.
On vain kasa retro vauvan vaatteita. Siskoni ei tee enää lapsia ja nehän näyttäisivät todella naurettavilta koirien päällä. Miten kertoa äidille, että en halua tehdä lapsia.
Isältäni sain perintökellon. Se kuului mummoni Tuomas isälle. Sen voi sentään ripustaa koiran kaulaan. Ihan kuin koira siitä välittäisi paljonko kello on. Vaikka koristeeksi.
Minä olen ohjaaja.
En ole varma haluanko ohjata.
Töissä kaikki on vähän samantekevää. Menen sinne, nousen aamulla kuudelta.
Mietin missä ovat ne päivät, jolloin olen töiden jälkeen iloinen ja kädet täynnä liimaa ja maalia.
Sellaisia päiviä ei ole töissä- asiakkaat elävät omissa maailmoissaan, joissa avaruusalukset ovat jumalia ja seinän halkeamat niin kiinnostavia, että niitä voi tuijotella vaikka viikon. Ja osa ei osaa edes hymyillä.
Täytän kohta 26. Menenköhän naimisiin, ennen kuin täytän 30. Olen aina ajatellut, että olen naimisissa ennen kuin olen 30 vuotta.
Minusta piti tulla sotilas.
Vasen jalka tamppasi Upinniemen pintaa.
Siellä tuuli kovasti mereltä ja kappelin katossa oli Suomen Joutsen.
MItä hyötyä oikeastaan on opetella tappamaan, kun ei oikeastaan usko isänmaahan.
Sillä maa on kaikkialla sama ja taivas. Miksi omistaminen tekee onnelliseksi, vai tekeekö?
Minä makaan muutoksessa.
Kuka oikeastaan olen?
Mikä on elämän tarkoitus.
No se on helppo.
Se on pyykin pesu.