Mun sydän löi satasta vaik ei pelkää saiskaa..
En saanut sanoi ulos suusta vaik jotain oli tulossa.
Aijemmin mesessä kun puhuttiin, kysyin sun numeroo,
ja toivoin et tällä kertaa tärppää kun en oo kasvotuste, joo!
Sun komeutta ei saanu huijattuu edes sun välil oleva kusipäisyys!
Nyt me tunnetaan jo paremmin,
mut tilanne ei muuttunu pahemmin..
Kyllähän sitä toivoa saa,
vaikka totuus on että joku muu sua tälläkin hetkellä saa rakastaa!
Vaik en sua mielestäin saa,
voin kai silti sua rakastaa?
Kun sulla on huolia, mä voisin kuunnella,
mutta et halua mulle niistä puhua..
Kadun joitain asioita mitä sulle sanoin,
sillä välillemme vain etäisyyttä padoin!
Mä en voi tehdä mitään muuta kun odottaa, tiedän, turhaa se on,
mutta ootan vaikka niin kauan kunnes oon haudassa..
En mä pelkää pimeetä, nään aamusta asti painajaista!
Et tiedä mitä on niellä paskaa 24/7:mä!
Et tiedä mitä on herätä peittään pahaa oloo joka on koko vartalos!
Siis tee mulle ovi sun sydämmeen ja jätä raolleen.
Tee sinne valo pimeään ja päästä lämpimään..
Kaipaus saa sydämeni kyneliin ja raskaan taakan niskaani vieriin.
Vaikka haaveet ei tuu toteutumaan, mä välitän susta.
Miten saisin sinut uskomaan, vaik en sitä pysty sanomaan , mut mä välitän susta!?
En voinut arvata et suhun koukkuun jäisin näin!
Mutta sä voisit täyttää mun sydämen tyhjiön.
Muistan hyvin sen päivän kun tutustuttiin, samantien, suinpäin suhun rakastuin..
Silloin kun tutustuttiin, päätin et ton jätkän aijon itelleni viedä.
Mutta niin ei käy, nyt sen tiedän!
Tällä välil kun ollaan tunnettu, sul on ollu kaks muijaa,
sori, mutta mä oon iloinnu aina silloin kun erosit niittenkaa.
Niin paljon kysyttävää, mut vielä mä matkaa teen.
Erotanko oikeen ja väärän? Oon täällä alla tähtien eksyneen...