Luulitko, etten mä rakasta sinua
Vain siksi, ettet rakasta minua
Enkä hallitse itseäni enää pitkään
Jos mä vaa voisin, mä veisin sut kauas
Mut en mä voi tietää, mitä se sit auttas
Joskus vaan toivoo,
Et ois vaan me kaks tääl
Voitas olla yhes, ilman huolii
Mä nään meidät unissa ja tähdis,
mutten tosielämässä
Sillä pakko välil kelaa, asioita tosielämästä
Vaik oon ihastunu suhun ja tiedä mitä haluun
Katuun maalattui sydämii mä nään joka puolel
Vesi kaatuu välil niskaan, tuntuu et mä kuolen
En voi tälle mitään, tää nyt vaan menee näin
Mut miks mä ihastuin poikaan, jota en ees sais
Minne tahansa mä meenki ja kuljen
Suljen vaa silmäni, sinä mun seuras kuljet
Rakkaus ei syty, jos yrittää tällä suhteella
Kuin tuli vailla ilmaa, tukehtuu, sammuu
Ja lopulta pois savuna haihtuu
Pistin kaikkeni peliin, mut kaikki sit meni
Viimeisen röökin poltin
Jos yrittää tehä kaikille hyvää
Miten sit kaikki voi olla mulle näin väärin
Väärii valintoja liikaa
Enkä oo ees tienny mikä menny vikaan
Aina, mut aina päässy niist yli
Virheist oppii siinä on se jutun ydin
Tutun sylin syliin ei voi aina päästä
Pistä puukko sisään
Miten se vois sattuu jos en tunne mitään
Vielä pitää jaksaa jatkaa
Sopeutumistyötä jolla virheet maksaa
Itelleni ehk' mut parempi se niinkin
Ku murjottaa ja yrittää roikkua sus kiinni
Paluut' ei oo bäkkiin aika korjaa haavat
Jos palaisin ni joutus kokee kaikki samat
Paskat ei välttämät niit hyvii enää
Mut miks olla kuollut, jos me synnyttiin elämään
En tiedä mistä hakee lohtuu
En tiedä miten tuskaan tottuu
Se jäi oppimatta, vaikka opin muuta
Ei elämä oo helppoo aina, luulin muuta
Välil hymysuin, välil silmät tulvii kyynelii
En pysty kelaa muuta kun muistoja yhteisii
Mä tunnen sut, poika, olet hyvä pohjimmiltas
Se oli spesiaalii, en tiedä mikä sen alun pilas
Kaikki susta muistuttaa, ne aina pysyy
Mun sydämessä, ihan sama kuka kysyy
Vaikka mä kuolisin
Sieluni on aina sun luonasi
Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
Niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
Tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
Ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua saa
Miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
Käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
Mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
Eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
Jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
Ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
Vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
Mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
Mut vaikken sun kaa oo yhdes,
Tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
Nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
Vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
Mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
Samal haluais taas lähtöruutuun palata
Mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
Kaipaan sua lohduks,
Tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
Vaikka yksin juoksisin sittenkin perille
Vain muistoni voi enää tuoda takas
Ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas
Hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
Mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
Ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
Ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
Paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
Sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
En haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
Oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
Jos kävelemään sattunut tielläni sä et ookkaan
Oon ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
Sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähdet pois
Sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa