IRC-Galleria

Niin. Oli se fysioterapia eilen.
Ensin menin sinne ja sit täyttelin lappusia. Sit menin sisään ja siellä oli semmonen setä, joka ei ollu ollenkaan kuumottava, niinku pelkäsin. Jotku tommoset sedät on melko jöröjä ja se on kurjaa. Se kyseli multa kaikenlaista ja omaan tapaani en osannut antaa mitään suoria vastauksia vaan selitin laajasti kummallisia kielikuvia käyttäen.

Sitten se käski ottaa paitaa pois. Kysyin että otanko ihan kummatkin, se oli et mitä kummatkin. "niin, yhden, kahden paidan" (oli t-paita ja huppari) "Joo. Molemmat."

Sit piti mennä selkä sitä päin. Koska meidän suvussa hikoillaan helposti, se joutu kuivailemaan mun selkää ennenku rupes painelemaan nikamia. Taivu sinne, taivu tänne, jaaha. Menepäs tuohon vatsalleen makaamaan.

Aivan julmettu tuska kun se paino niitä kosketusarkoja nikamia. "Tää taitaa olla vähän arka" kun ähisin huulta purren lattiaa kohden irvistäen. "Joo, on se aika". Sitten piti kääntyä ja taipua ja kiertää ja lopulta se käski laittaa kädet ristiin kaulalle ja siirtyä ihan sen pöydän reunalle. Se mies kumartu mun yli, laitto käden ja kerran jonku kiilanki johonki rangan alle ja sanoi että "hengitä ulos", samalla hypäten koko painolla mun rangan päälle. KKRRUTS! Huusin hiljaa mielessäni ja tuskannihkeä hiki alkoi virrata.

Siinä sitten käytiin läpi koko ranka ja kuulemma ei se muuta tarvinnut. Ei se ollut nähnyt edes mitään skolioosia, sanoi että saattoi olla koko mutka jumiutuneen nikaman syytä. Se olisi kyllä kiva, jos se olisi niin, WiiFit tuntui sanovan illalla että mulla on parempi tasapaino, tai siis en seiso killissä enää. Selkä ei kuitenkaan tunnu superisti paremmalta, mutta perinteeksi muodostunutta yörelaksanttia lukuunottamatta en ole joutunut syömään kipulääkkeitä. Vielä eilen selkää kolotti mutta tänään se tuntuu jo paremmalta.

Saa nähdä mitä se keksii kahden viikon päästä. Sit varmaan ruksautellaan lisää, penteles. Kuolen.