M. Night Shyamalanilla on kaava.
Sen nimi on: paljon, enemmän, liikaa.
Kuudes Aisti oli hyvä. Siinä oli paljon.
Unbreakable Särkymätön oli ehkä parempi, siinä oli enemmän.
Signs oli hieman liikaa.
Teoriani tälle on että kun Shyamalan teki Kuudetta aistia, tällä oli vapaus toteuttaa itseään. Vielä Unbreakablen aikana yleisö loi vain hieman paineita, mutta kun niin Kuudes Aisti kuin Unbreakablekin löi läpi, ohjaajalle muodostui paineita viihdyttää yleisöään ja Signs floppasi edeltäjiinsä verrattuna.
Tämän jälkeen paineet olivat taas poissa ja Shyamalan pystyi vapaasti luomaan uusia teoksia.
The Village oli jälleen hyvä ja siinä oli paljon.
Lady In The Water oli superhyvä, siinä oli enemmän.
The Happening sisälsi taas hieman liikaa, liikaa paineita viihdyttävyydestä, ehkä aikataulusta (tuli tunne että ehkä ohjaaja oli hätäillyt jossain asioissa).
Odotan siitä huolimatta vesi kielellä seuraavaa Shyamalania.
Lisäkysymys, missä kohdin kutakin elokuvaa näet Shyamalanin ja tarkalleen missä roolissa?