IRC-Galleria

Olen huomannut, että on kahdenlaisia ihmisiä.

On niitä, joiden mielestä on fiksua kävellä jo valmiiksi matkustusvälineellä matkustaessa ihanteelliseen paikkaan poisjäämistä ajatellen, esimerkiksi jos bussiin noustessasi tiedät lähteväsi kävelemään tulosuuntaan, asettaudut mahdollisimman lähelle takimmaista ovea. Jos metron etuovien kohdalla löytyy kaipaamasi liukuportaat, pyrit nousemaan ensimmäiseen vaunuun ja kävelet ensimmäisen oven kohdalle valmiiksi odottamaan.

Sitten on niitä, joiden mielestä sen kävelyn voi hoitaa jälkikäteenkin. Mitä väliä sillä on missä seisoo, kunhan pääsee määränpäähänsä ja puuttuvan välimatkan ongelman voi korjata sitten kun on ensin hoidettu se paikasta A paikkaan B pääsemisen ongelma.

Nämä esimerkit voi rinnastaa suoraan tiettyihin ihmistyyppeihin, sellaisiin jotka ajattelevat ennaltaehkäisevästi ja ovat ehkä hieman kontrollifriikkejä ja sitten niihin jotka eivät stressaa kaikesta heti samantien vaan käsittelevät asiat järjestyksessä ja rauhallisesti.

Minä olen aina ollut sitä tyyppiä että mietin kaiken pitkälle etukäteen. Tämän vuoksi en kestä jos on tulossa jotain josta en tiedä ja yllättävä muutos. Siinä kestää aina hetki ennenkuin pääsee tilanteen tasolle jos tilanne yllättää ja se yllätys tuntuu hieman samalta kuin joku olisi lyönyt avokämmenellä poskelle.

Sen sijaan aviomies on taas sitä porukkaa jonka mielestä on turha asettautua valmiiksi mihinkään, sen kävelyn ajankohta on toisarvoinen. Tosin, minun ennaltaehkäisevä luonteeni on hyödyksi joissain tilanteissa joissa pitää säästää aikaa joko etsimisen, siivoamisen tai ehtimisen suhteen. Mies taas opettaa minulle päivittäin sitä että stressaamisesta ei tule kuin maha kipeäksi.