IRC-Galleria

Kun äiti kuoli ja muutin etelään, sain syntymäpäiväkortin vanhalta koululuokaltani. Olivat kaikki kirjoittaneet nimensä korttiin joka soi hyvää syntymäpäivää -laulua. Muistan pitäneeni korttia kädessäni ja tuntenut olevani korvaamaton ja muistettu. Vaikka sitä ei enää palaisi toiselle luokalle, tunsin kuin olisin hetken vielä vanhassa koulussa ja elämässä. Pidin kortin tallessa ja varoin kuluttamasta sen pattereita.

Kun täytin 12, sain korvatulehduksen jonka vuoksi olin pois koulusta. Tervehdyin ja palasin kouluun mutta viikkoa myöhemmin minulle nousi korkea kuume. Lääkäri ei pitänyt asiaa vielä minään, sanoi että jos vielä viikon päästä on 39 niin palatkaa. Kuume nousi viikon puolivälissä 40 asteeseen ja lääkäriin päästyäni oli senkka niin ylhäällä että minut passitettiin sairaalaan. En ollut ollenkaan huomannut kuinka vähitellen oikean jalan käyttö oli muuttunut kivuliaaksi. Onneksi kuitenkin sairaalassa sain alleni pyörätuolin jolla minua rullattiin. Vietin lopulta sairaalassa viikon, jonka aikana minut nukutettiin ja jalastani imuroitiin pois tulehdusneste. Kärsin ilmeisesti jostakin harvinaisesta tulehduksesta, joka näkyi ultraäänessä isona valkoisena myttynä lonkkani uumenissa. Sairaalasta päästyäni jouduin kävelemään kepeillä pari kuukautta. Sairaalassa ollessani oloa kuitenkin helpotti kovasti kun sain postia luokaltani. Koko poppoo oli tehnyt minulle kasan piirrustuksia ja kortin, jossa oli kaikkien nimi. Vain minua varten. Muistan hymyilleeni ja mielessäni lähettäneeni pienen kiitoksen heille.

Kun täytin 28, kärsin selkävaivoista. Juurikin syntymäpäiväni aikoihin jouduin kotiin sairaslomalle selän vuoksi. Kivut kyyristivät minut omituiseen asentoon ja sain tehdä töitä päästäkseni esimerkiksi keittiöön, täyden vesilasinkin kantaminen oli vaikeaa. Onneksi tila koheni nopeasti ja pääsin töihin muutamassa viikossa. Lähdin kuntoutukseen ja urheilin ettei tila pahentuisi. Särystä oli jäänyt jäljelle pieni iskiasvaiva, joka kuitenkin oli helppo kestää aiempaan verrattuna.

En voinut tietääkään, että selkäni ei ollut kunnossa. Iskiaskivut kertoivat siitä, että selkäni välilevy oli pullistunut ja painoi hermoa. Lokakuuhun mennessä tämä välilevy hermostui ja hermo vaurioitui siihen kohdistuneesta paineesta. Lääkärit yrittivät hoitaa tilaa ilman leikkausta ja toinen jalkani alkoi hiljalleen halvaantua. Ensin vähän, sitten nopeutuvalla tahdilla. Pääsin vihdoin magneettikuvaan ja jouduin leikkaukseen. Sairaslomaa oli nyt kertynyt lokakuusta maaliskuuhun asti. Leikkauksesta toipuessani sain paljon positiivisia viestejä työkavereiltani, pitkän poissaolon vuoksi olin tuntenut itseni taakaksi ja ulkopuoliseksi, mutta pienistä keskusteluista ja toivotuksista sain syyllisyyteni vähitellen murenemaan. Leikkaushaavaa hoivatessani löysin postikasastani pienen sievän kortin johon kaikki työkaverit olivat vuorotellen kirjoittaneet nimensä. Olin yllättynyt ja otettu ja laitoin sen heti esille jääkaappirunouteni viereen.

Tämä kortti löytää paikkansa muiden muistojeni lomassa, jälleen uutena todisteena siitä että silloin joku jossain kaipasi minua ja näki vaivaa kertoakseen sen minulle.