Olen viimeksi voinut tehdä siivousta tai ruokaa tai mitään pikku projektia itse jossain lokakuun puolella, sen jälkeen olen vain maannut ja menettänyt kaikki lihakseni yhyy ja sitten jouduin leikkaukseenkin ja nyt tänään olen koonnut 2,5 kirjahyllyä! No ok, ne on Ikean kevyttä mallia (ei olis painavat lundiat onnistuneetkaan) mutta silti.
Nyt vaan itkukiukututtaa, olen ilmeisesti väsynyt. Ihan niinku lapsena kiukutteli ja kitisi, on semmonen fiilis. Ei oo hyvä, ei jaksa ei viitsi, ei oo reiluu. Yhy yhy niti niti myääh.
Syynä lienee se, että väsyttää ja vielä on toinen puoli hommasta tekemättä.
Eilen
1) Purettiin crosstraineri (ei oo meän kämpässä sille tilaa. :( saa kysellä jos tarvitsee askelluslaitetta
2) Käännettiin sänky
3) Tyhjennettiin kulmakaappi, tyhjennettiin vaatehuone
4) Siirrettiin kulmakaappi vaatehuoneeseen
5) Täytettiin kulmakaappi, täytettiin vaatehuone
(sitten karattiin Itäkeskukseen kiinalaiselle aterialle ja ostettiin kissoille Cat Spa, laitan kuvia joskus kohta)
Tänään on tehty
1) Tyhjensin kirjahyllyn ja tietokonepöydän, ainakin melkein
2) Purettiin kirjahylly
3) Koottiin yksi kirjahyllynpala, kiinnitettiin ovet
4) Kokosin yksin kirjahyllyn
5) Kokosin yksin kolmannen kirjahyllyn
Laiskistuin ja söin pitsaa.
6) Laitoin pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen
Kiukuttelin kun pitää vieläkin jatkaa kun sänky on täynnä shittii.
Miks itunes ei toimi wintoosalla, mun elämä on ihan sekasesi. Joku winamppi oli jees sillon joskus 90-luvulla mutta rasittava laite joka ei toimi kunnolla ja voit vaikka kuinka helposti onnistua tyhjentämään koko listan ja kaikki on vaan huonommin.
Spotifyy en voi tukee kun kaikki puhuu siitä jatkuvasti. Se on mun omituinen neuroosini, niinkuin fobiat toisille - en voi nauttii mistään mikä on kaikkien mielestä maailman siistein juttu. En tajua miksi mutta sen takia on jätetty ohjelmia kattomatta, kirjoja lukematta ja ties mitä tekemättä.
Vähän sama fiilis kun ostat hienon villapaidan ja sit samassa koulussa on ainakin kolme tyyppiä joilla on sama paita (mun tapauksessa vielä miehiä). Tosin jos et tuota ymmärrä niin sitten ei ymmärretä toisiamme.
Mut sillä erolla silti että leffan tai sarjan tai minkälie fiilis ei laske pahemmin kunhan olen sen itse löytänyt ensin. Vaate sen sijaan menettää heti sen jujunsa ja sitten sitä voi käyttää taas joskus kahden vuoden päästä.
Mulla on kyl monta muutakin omituista neuroosia. Kysykää vaikka ukolta.