IRC-Galleria

...eräs keskustelu johon törmäsin. Olin lauluporukalla tutustumassa musikaalien mahtavaan maailmaan ja vieressäni istunut tyttö (kaikki on tyttöjä, tuntemattomat akat on naisia) aikoi laulaa kappaleen Don't Cry For Me Argentina. Totesin puoliksi itsekseni että se musikaali ei ollut niin mahtava kuin alunperin luulin, että se olikin aika arkipäiväinen. Tyttö naurahti refleksinomaisesti ja totesi että ei se nyt ole mikään ihan arkipäiväinen, onhan se sentään Eva Perónin tarina.

Eva oli Argentiinan prinsessa Diana.
Minä en ole oikein koskaan ollut innostunut ihmisten palvomisesta, vaikka mulla se meneekin niin, että kun tuppaan ihailemaan jotakin naista esimerkiksi, löydän siinä piirteitä sukuni naisista eli äidistä ja mummusta, jotka ovat minun äitejäni. Minulla on siis eri periaatteet. Mutta en ylipäänsä ajattele ihmisistä niin kultaisesti, että tekisin Dianasta esimerkiksi pyhimyksen. Kaikissa meissä on jotain mikä jää peittoon kun voivotellaan pelkästään hyviä juttuja. Kaikissa meissä on pimeä puoli ja se on huolestuttavaa kun se unohdetaan.

Rupesin sitten miettimään. Sanonnan mukaan tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla, tarkoittaen käytännössä sitä, että ihmisen teot voivat tuottaa paljon tuhoa ja menetystä vaikka aikomus olisi hyvä. Onko sitten vaihtoehtoisesti tie Taivaaseen auki hyvillä seurauksilla vaikka aikomukset olisivat olleet huonommat. Jos joku siis vahingossa tekee jotakin ilman sen kummempaa harkintaa, joka aikaansaa tapahtumaketjun jonka päässä on hyvät teot ja taivaspala?

Pohtisin enemmänkin mutta pitää mennä, oma puolikkaani huutelee.