Maanantaiketutus. Ehkä mulla on nälkäkiukku päällä.
Pitäisi saada aikaiseksi syödä niinkuin ihmiset, se tarkoittanee sellaista fiksua ruokavaliota jolloin sitä syö koko ajan jotakin. Ei kykene. Rasittavaa elää niinkuin terve elämä vaatii, rasittavaa elää jonkun ihme säännöstön mukaan. Niinkuin olisi vankilassa ilman vapautta - muut ihmiset sanelevat mikä on hyvä, miksi et kelpaa sellaisena kuin olet.
Kyrpii se, että kauheet paineet laihduttamisesta eikä edes koko päätös ole oma. On pakko laihduttaa kun ei jaksa niitä halveksuvia katseita mitä ihmiset antavat. Ei jaksa sitä että joku istuu bussissa viereen ja vaihtaa paikkaa kun ei muka mahdu. Enkä jaksa sitä että juNppaamassa tulee ohjaajat holhoamaan miten reipas olen.
Joskus tuntuu ettei paksulla ihmisellä ole muiden silmissä persoonaa pelkkänä ihmisenä.
Joskus tuntuu ettei sitä ole itselläkään.
Lisäksi voisin sanoa että voi helvetti miten vaikeaa on löytää ammattiauttajaa erinäisiin ongelmiin. :D Ja miksi mulla ei ole ylimääräistä kahta hunttia masaihin hukattavaksi.