IRC-Galleria

mazan blogauksesta nousi itselle pari ajatusta. Vaikka en itse ole ollut mukana Galtsun jutuissa alusta asti, olen silti ehtinyt mukaan jo ennen edellistä uudistusta ja tämä seikka on nostanut paljon muistoja pintaan.

Ajan mittaan on muuttunut niin itse kuin sivustokin sekä eittämättä elämä Suomessa yhtä lailla. Meidän porukkaamme on tullut ihmisiä lisää ja Sulakkeelle siirtymisen mukaan on elämään tullut myös vähän enemmän järjestäytyneisyyttä ja työelämän tuntua. Silti siellä jossain takana on se tunne, joka sai minut tekemään ylläpitohommia vapaaehtoisesti likimain täysipäiväisenä. Siellä sykkii se Galtsun sydän, joka on juurikin omistautuneisuutta ja intohimoa.

Tuntuu toisinaan että Galtsu on kuin oma lapsi, josta on pitänyt huolta kaikki nämä vuodet mutta toisaalta taas en tiedä kumpi tässä prosessissa on enemmän kasvanut. Jossain vaiheessa lakkaan olemasta ylläpitäjä ja siirryn omiin projekteihini, mutta toisaalta en osaa vielä kuvitella sitä tilannetta. Tämä saitti ja sen taustalla oleva tiimi on jotain niin mahtavaa, että täytyy todeta minun olleen yksi onnekas paskiainen että satuin mukaan. Kävi aikamoinen flaksi, päästä vaikuttamaan siihen, että Galtsu on niin tärkeä ja pidetty niin ylläpitäjiensä kuin käyttäjiensä kesken.

Tällaista ei suunnitella ysiluokalla opon tunnilla, tämä tapahtuu kun uskoo johonkin ja haluaa tehdä jotakin sydämestään. Teinhän minäkin tätä ihan ilmaiseksi parin vuoden verran ja nyt on hienoa että saan olla mukana ihan kokopäiväisesti enkä kuitenkaan kuole nälkään.

Jännä nähdä missä Galtsu on viiden vuoden päästä. Ja täytyy sanoa, että taustavoimista löytyy vielä paljon mitä antaa niin sivustolle kuin sen jäsenille.

Jänskättää.