IRC-Galleria

Mjuu.. Let us meet Tirri Maraia

Viikko pari sitten tms. taisin kertoa kuinka hupaisa västäräkki hyppeli auton konepellillä ja muutakaikkea. Olipa se hauska, istui nokalla, hengaili vieressä ja hyppäsi sitten sen jälkeen auton akselin päälle keikkumaan.

Noh, viime viikonloppu oli viimeinen tilaisuus katsastaa auto, näin tehtiin. Jalmari oli käynyt ihan kruisailemassa kun se maagisesti meni läpi katsastuksesta.

Eilen lähdimme metsäreissulle Haltialan aarnimetsään. Kiipesimme autoon, käynnistimme, olimme läkähtyneitä kuumuuteen auton sisällä ja peruutimme. Tyhjään autopaikkaan ilmestyi Tirri suussaan jotain vihreää ja oli hyvin hämmentyneen näköinen. Ihmettelimme linnun käytöstä kun se sousi parkkiruudun reunalta toiselle edes takaisin ja naureskellen ajelimme edespäin kehälle kesämielellä.

Saavuimme Haltialaan, parkkeerasimme ja trekkailimme pari tuntia. Palasimme autolle, popitimme lujaa ysärihittejä KLF 100 :lta leveillen parille mopopojalle mato-onkineen ja päätimme käydä Sellossa syömässä. Kavuttuamme katolle parkkipaikoille kuulimme omituista vinkunaa. Jalmari alkoi ihmetellä, mistä kummasta se kuuluu. Parkkipaikka oli tyhjä ja hiljainen - selvisi että ääni tuli autosta. Tarkemmin sanottuna oikean takarenkaan takaa. Jalmari kurkkasi auton perälle ja sadatteli. Auton akselin päällä on linnunkasa. Kurkkasin itse ja näin pienessä nykerössä suloisen risukasan ja pari nokkaa. Päätimme ottaa ruoat mukaan.

Ensimmäinen puolituntinen meni shokissa. Mietittiin puhelin kädessä kenelle soittaisimme, eihän pesää voi sinne jättää, toisaalta jos siihen koskee, on kädessä monta pientä ongelmaa. Hesburgerissa ei edes mietitty mitä sieltä tilaisi, kerrosburgeri, joo joo nopeeta. Autoon ja matkaan. Sätin joka kerta kun jarrutus sattui töksähtämään hiukan. Auto piti käydä tankkaamassa, huoltamolta lähtiessä Jalmari jarrutti tiukasti - katsoin oliko tielle jäänyt pieni risukasa auton jäljiltä.

Ajoimme takaisin kotiin, ajatella poikasia pikku pesässään huristelemassa 100+ tuntinopeutta. Ne olivat olleet muutaman tunnin syömättä. Olisiko äiskätirri niitä odottamassa?

Onneksi kuitenkin kotiin tullessa oli kolme suivaantuneen näköistä lintua vastassa. Nousin autosta hätistelemään ne auton edestä pois että se voitiin parkkeerata. Otimme mukaan ruoat ja kävelimme pätkän päähän katsomaan josko Tirri menisi pesälle hoitelemaan shokkiin joutunutta jälkikasvuaan. Kuitenkin vasta kun ymmärsimme peruuttaa vielä pidemmälle lintu rauhoittui ja hyppäsi poikastensa luo.

Kotona Googleteltiin västäräkki. Hautominen kestää noin 2 vko ja kahden viikon iässä poikaset lähtevät pesästä. Näillä näkymin auton saa käyttöön jossain viikon päästä. Onko auton perällä ollut äiti-Tirri hautomassa viime reissujen ajan? Onko sama lintu katsonut kauhuissaan kun auto on katsastettu?

Koko tapauksesta en osannut sanoa muuta kuin: 1) Ei helvetti kenelle sattuu tällaista 2) Sitten kun toivun shokista, nauran tälle paljon ja pitkään

Äitilinnulla oli nokassa vihreä mytty kuten lähtiessä. Oliko se odottanut ruokien kanssa että poikue saadaan takaisin chicknappereilta?