IRC-Galleria

* Sinä ihana ankkaseni, rakastan sinua! Olet parhaista parhain mies, minulle täydellinen. - Minä

(hihi, anqqalla on ihailija)

Kolumni:

RAKAS HULLUNI
Anu-Elina Lehti

Sanomalehtien otsikoissa masennus on kuluerä, kansantauti, josta voidaan päästä eroon kirkasvalolampulla ja lenkkeilyllä. Yksilölle se on pohjaton tragedia, musta aukko, joka imaisee sisälleen myös kaikki läheiset.

Entinen rakastettuni kärsi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Sairaudesta sain tietää vasta muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Olin jo ehtinyt riemuita uuden poikaystäväni poikkeuksellisesta elämänilosta ja spontaaniudesta. Hän osteli kirjoja, televisioita ja levyjä vailla huolen häivää ja toteutti jatkuvasti aivan päättömiä ideoita. Myöhemmin minulle selvisi, että piirteet, joihin ihastuin, olivat suorastaan oppikirjasta: poikaystävälläni oli menossa maaninen vaihe.

Korkealento päättyi sängynpohjalle. Meni viikkoja, ettei hän noussut peiton alta. Turruttavan väsymyksen lisäksi mies kärsi pelkotiloista, eikä uskaltanut mennä suihkuun. Aloin tuskastua vieressäni olevaan haisevaan möykkyyn, anelin häntä peseytymään. Lopulta tein häpeällisen kardinaalivirheen. Raivosta täristen kaadoin sängyssä makaavan miehen päälle shampoota.

Minusta ei ollut puolisoksi eikä omaishoitajaksi. Olin julma, ymmärtämätön typerys. Yritin kyllä parhaani, tein ruokaa, taistelin rakkaani puolesta byrokratiaa vastaan, pesin pyykit ja silitin tukkaa. Vuoden ajan jaksoin toivoa, odottaa, että hän parantuisi. Niin ei käynyt. Ahdistuin nurkan takana vaanivasta kuolemasta ja päätin pelastaa edes itseni.

Vaihdoin paikkakuntaa ja työpaikkaa. En enää koskaan soittanut miehelle, koska se olisi tehnyt liian kipeää. Huoleni ei kuitenkaan kadonnut, sillä tarkistan edelleen Fonecta Finderistä, onko rakkaani edelleen elävien kirjoissa.

Joskus mietin niitä vanhempia, joiden jälkikasvun mieli on rampautunut. Miten musertavalta mahtaa tuntua, kun omaa lastaan ei osaa auttaa?

Aikoinaan blogasinkin tästä, mutta en sitten löytänyt sitä blogausta.
Onneksi silti löysin uudelleen tämän saitin, jossa myydään makeimpia kissanleluja ikinä.

http://www.shopfatcat.com/cattoys.html

Tämä soi minulla heti aamusta päässä:
http://youtube.com/watch?v=TQIMYEVObKU

Tämä on ehdoton suosikkini nyt ja aina, voisin sanoa että musical perfection:
http://youtube.com/watch?v=8TqLmDhOdEc

Ja jos et tästä blogauksesta mitään linkkejä auo niin auo ainakin tämä, sama biisi kuin ensimmäinen mutta karsea. Vallan karsea.
http://youtube.com/watch?v=U0GAjK64VZg

Onnistun aina aukomaan tablettipaketit siitä "väärästä päästä" jossa se mukana tuleva ohje on tabulevyjen tiellä.

(tykkään pitää ne ohjeet tallella, varmuuden vuoksi, omassa rasiassaan)

MUTTA JUMALISTE MITEN VOI OLLA ET NE ON AINA TIELLÄ

Aina!

Hajoan.

"IÂ’ve gone vegetarian now. I mean, I know I had a sausage roll yesterday, but it's not really meat, is it, y'know? I mean, there's no animal called a 'sausage'. "
- Our Janine

http://www.bbc.co.uk/comedy/fastshow/quotebox/index.shtml

He is so white white baby
http://uk.youtube.com/watch?v=1BTJ_n9Oqs0

The Caruso way
http://uk.youtube.com/watch?v=glvGfQnx3DI

referenssinä edelliseen: http://uk.youtube.com/watch?v=_sarYH0z948


+ extrana hyvä musavideo.

http://uk.youtube.com/watch?v=HYnihTlVuzQ

http://www.uusisuomi.fi/blogit/lilliearl/mielipuolen-paivakirja

Tosin täytyy mainita että joku riemuidiootti on tuohon kirjoitelmaan vastannut notta "yhyy sinä valitat kun mies on kolme viikkoo poissa mut toisilla on äiti tai isä kuollu yhyy".

Typerää, onhan siinä toki pointti mutta on absurdia ettei ihminen saisi kaivata toista ja tuntea olonsa avuttomaksi ja toispuoleiseksi kun toinen on poissa vaan siksi, että muilla asiat ovat vielä huonommin.