IRC-Galleria

http://www.uneton48.com/

Melko hieno idea, minä ainakin odotan vesi kielellä mitä Suomen parhaimmisto saa aikaan.

Mies on ollut menossa jo noin 13 tuntia.

Mitähän tarinoita sillä on kerrottavanaan kun se palaa.

Olen ollut lomalla kaksi päivää ja jo nyt olen täysin rappiolla.

M. Night Shyamalanilla on kaava.
Sen nimi on: paljon, enemmän, liikaa.

Kuudes Aisti oli hyvä. Siinä oli paljon.
Unbreakable Särkymätön oli ehkä parempi, siinä oli enemmän.
Signs oli hieman liikaa.

Teoriani tälle on että kun Shyamalan teki Kuudetta aistia, tällä oli vapaus toteuttaa itseään. Vielä Unbreakablen aikana yleisö loi vain hieman paineita, mutta kun niin Kuudes Aisti kuin Unbreakablekin löi läpi, ohjaajalle muodostui paineita viihdyttää yleisöään ja Signs floppasi edeltäjiinsä verrattuna.

Tämän jälkeen paineet olivat taas poissa ja Shyamalan pystyi vapaasti luomaan uusia teoksia.

The Village oli jälleen hyvä ja siinä oli paljon.
Lady In The Water oli superhyvä, siinä oli enemmän.
The Happening sisälsi taas hieman liikaa, liikaa paineita viihdyttävyydestä, ehkä aikataulusta (tuli tunne että ehkä ohjaaja oli hätäillyt jossain asioissa).

Odotan siitä huolimatta vesi kielellä seuraavaa Shyamalania.

Lisäkysymys, missä kohdin kutakin elokuvaa näet Shyamalanin ja tarkalleen missä roolissa?

Kirjoita alle kolme tarinaa siitä, kun koit jotain ensi kerran. Kyseessä voi olla vaikka ensimmäinen sana, ensimmäinen kerta kun ajoit pyörällä tai mikä nyt on jäänyt mieleen.

Omat kolme tarinaani:

1. Ensimmäinen elokuvateatterissa näkemäni elokuva oli Disneyn Tuhkimo. Muistan miten valtava ja pimeä se sali oli ja kuinka uskomattoman hienoa oli istua siellä katsomassa. Olin varmaan vain jotain muutaman vuoden ikäinen mutta muisto on jäänyt mieleen vahvana.

2. Ensimmäinen kahvikupilliseni oli melko karmean makuinen, mutta kun hoksasin lisätä siihen joukkoon maitoa, innostuin ja join kahvia kerralla melkein kaksi litraa. Opin sinä iltana kofeiinin vaarat sekä unettomuuden. Olen osannut varoa siitä lähtien.

3. Ensimmäinen suklaakarkkini oli puolivuotiaana lahjaksi saatu joulupukkisuklaa. Suklaa suli tahmakäsissäni ja vuorasin koko kasvoni suklaalla, lopulta sitä oli kaikkialla. Isä oli saanut juuri lahjaksi komean valkoisen villapaidan ja piti minua vähintään metrin päässä, etten sotkisi uutta paitaa suklaaseen. :D

Tuosta suklaajutusta onkin sitten saanut kuulla.

Kerro sinä minulle omat kolme juttuasi. :) <3

Jos olet tuntematon mutta haluat silti jakaa omat tarinasi, käy huikkaamassa tähän kirjoituksen alle niin osaan käydä lukemassa. :)

Sit pitää viel blogaa et päälle ei mahtunu tänää:

huppari
http://www.threadless.com/product/960/Stupid_Cupid#zoom

t-paita
http://www.threadless.com/product/294/Bunny_and_Gopher#zoom

<3

Tänään on päällä huppari:
http://www.threadless.com/product/1275/Giraffes_United_Against_Ceiling_Fans#zoom

ja T-paita:
http://www.threadless.com/product/623/Haikus_are_easy_but#zoom

Nukahdin sohvalle joskus iltakahdeksan aikaan. Nyt sitten kiipesin sieltä ylös ja ajattelin olla "hetken" koneella ennen kunnollisia unia.

Onneksi vielä väsyttää jäseniä ja mieltä, muussa tapauksessa nauraisin ääneen sille uskottelulleni että tämmöinen suunnitelma onnistuu. LoL.

Huomenna on virkeämpi olo ja saan tehtyä enemmän sitä hantun vaavin karhumakuupussia. En tie tosin ehtiikö se ensi-iltaan.

- Hohho, kylläpä Myrskyluodon Maijana oleminen on yhtä puurtamista. Lehmiä vain lypsät ja katselet kuin sorsat uivat tuossa kallioitten alla. Voi voi, ei muuta kun taas lehmää lypsämään. Kylläpä laulattaa. Laalaplaplapalapalapalaapaapiipaadappapadipadaa.

- Kukas täällä laulaa?
- Hei, minä olen Myrskyluodon Maija.

- Hei, kylläpä lauloit kaunista sävelmää.
- Kuka sinä olet?

- Minä olen Lasse Mårtensson. Minä olen säveltänyt tuon kappaleen.
- Et ole voinut!

- Kyllä olen. Pidätkö siitä?
- En! Se on minun mielestäni ihan paska.

- Ai.
- Niin.

- No.
- Olet säveltänyt tosi paskan kappaleen.

- Niinkö tykkäät?
- Tunnarina on aivan onneton tekele. Jopa minun mieheni Mattson ei tykkää siitä.

- No harmin paikka, mitäs nyt tehdään?
- Silloin on vain yksi ratkaisu. Otan lehmän utareiden välistä jatimatikin. Kokeilen, että se toimii. Prrprrprr. Hyvin tuntuu pelaavan. Ja nyt, kuole paska säveltäjä! PRRRRRR!

- Aijaijaijaiouöi.
- Voi vitja. Meninkö nyt ja ammuin Lasse Mårtenssonin? Miehen, joka kuitenkin on tehnyt purjehdusaiheisia lauluja. Mitä minäkin nyt täällä yksinäni Myrskyluodossa teen? Kuka minua tulee tänne vokottelemaan?

- Tviiuutviiutviiuu...No poliisi tulee.
- Rannikkopoliisi?

- Rannikkotykistöpoliisi.
- Mitä tulet tänne?

- No nyt tulin hakemaan sinut ja syvään pimeimpään vankiluolaan, menit ampumaan Lasse...Lasse Mårtenssonin.
- Sen tein.

- Ja nyt on lähtö nimittäin lusimaan.
- Saanko ensin heittää jatimatikkini Myrskyluodon yli Norrr...jaan?

- Aahts, heittäkää pois.
- Fiuuuuuuuuvv....plumpsis!

- Ja lähtö on lähellä.
- Niin on.

- Lähdetäänkö vesiteitse vai maateitse?
- Vedä minut...yli järven.

- Selvä.
- Väliaika, kahvia ja pullaa!

Tein Murrrrlokkimaisen sporeörrin
http://content.answers.com/main/content/wp/en/thumb/7/78/250px-Warcraft_Murlock.jpg