IRC-Galleria

jännää kun ajetaan ukkospilvien edellä. pilvissä oli jo semmoinen suppilomuoto jotta en ihmettelisi jos trombi kolkuttelee ovella.

Matkaa on tehty jo kuutisen tuntia, olemme pysähtyneet Tampereella, ohittaneet Jyväskylän ja saapuneet Järvenpäähän.

Sen On / Off -mukin lisäksi ostin itselleni kellon.
Onpa epätarkka kuva.

On / Off -muki: Maraia&image_id=85240261

Jalmari on katsellut yhtä autoa, otettiin huvikseen yksi kaksituntinen koeajo maanantaille klo 13.

Tänään on maanantai.
Ajettiin Tikkurilaan yhdeksi.
.. Viisi tuntia myöhemmin olimme jo toista kertaa Herttoniemessä selaamassa erilaisia automerkkejä ja autokauppoja. Autokaupat menivät kiinni.

Hassua, se ensimmäinen (Dodge Journey) oli kaikkein järkevin SUV mitä katseltiin vaikka siinä oli vikansa.
Olis ollu kyl hauskaa tänä kesänä ajaa sillä Kemiin kissojen kanssa. Tummennetut takaikkunat olis ainakin auttaneet katteja pysymään viileinä.

NIINJA!
Oltiin mäkkärissä ja kiisteltiin siitä kuka hakee paperia ja pillejä. "Hae sinä!", "Eiku hae sinä!"..
Olin jo menossa hakemaan kun Jalmari huusi "Hae niitä pillejä niin voit leikkiä että laitat ruokaa".
Palasin takaisin ja komensin miestä hakemaan ne pillit itse mun "nyt on leikki kaukana" -sävyllä.

Törkeetä kommenttia. Ihan pöljä.

Ainii ja sit vietiin BABUlle Jännä Juttu joka vieläki pelottaa.
ven-la#blogcomments

..mikä siinä on että just ne naimisissa olevat kyselee että miltä nyt tuntuu. Varmaan mäkihyppääjätkään kyselee toisiltaan hypyn jälkeen et miltä nyt tuntuu, oliko hienoo vähäks on jännää, eikö?..

<naur>
hoho
</naur>

Ilmeisesti juhlapaikka on siivottu sitten tässä yön aikana ilman meitä! Salaa!!

Koko juhlapäivä oli aivan täydellinen, ihmiset pelasivat hyvin yhteen jotta juhla olisi onnistunut ja kaikki sujui kuin rasvattu.

Mutta koska paikalla olleet ahkerat työläiset tekivät niin paljon, niin paljon meidän puolesta, en tiiä miten tämän kanssa eläisi. Melko hankalaa.

Olen kyllä todella kiitollinen kaikille jotka osallistuivat juhlaan, varsinkin Brolle, Bestmanille ja Kaasoille.

P.S. Sulo on nuollut lahjalautaspakettia nyt koko yön.

Tämä on viimeinen kerta kun luette blogauksen jonka on kirjoittanut Saga Helminen.

Kopioin tämän mun hääblogista. ^_^ <3

Näin taas unta.
Näin unta että en muistanut kenen kanssa olin menossa naimisiin. Sit juuri ennen heräämistä muistin et ainiin Jalmariki oli ja huokasin helpotuksesta kun ne muut oli niin tyhmiä.

Häät ovat huomenna. En vieläkään ole käsittänyt sitä.
Toivottavasti siitä shokista ei tule liian suuri, se kun iskee tasan just sillä hetkellä kun kirkon ovet avataan.
Siitä puoli tuntia ja kaikki on ohi. Mut se on melko suuri puolituntinen.

Olen huomannut olevani toisinaan melko stressaantunut.

Olen myös huomannut että linnut osaavat lentää.

Kirkkoon kävellessä rupesi kaikki tuntumaan niin kamalan konkreettiselta, aiemmin elämä on ollut pääosin sitä voileipäkakkua ja piirakkaa, vesilaseja, pöytäliinoja, paikkakortteja.

Tällä kertaa seisottiin kirkon käytävällä, se oli paljon pelottavampi käytävä kuin yleensä kun tietää että sitä pitää kohta kävellä. Siinä sitten yritettiin huumorin varjolla hihitellä asioita, taivasteltiin kirkkoa ja mietittiin virsiä. Sisään käveli kanttori, joka kysyi kauniisti olemmeko jo valmiita. Tämä kiipesi lehterille ja alkoi soittaa.

Ilmeisesti meidän kirkossamme on Helsingin parhaat urut ja kyllä ne soikin komeasti. Pitää yrittää pitää sitä pokkaa, minulla on tapana herkistyä kovasti kun joku on hienoa, hauskaa tai surullista. Urkumusiikki kirkossa on kaikkea tätä, mahtipontista, loistavaa, elämää suurempaa. Ja vaan minua varten.

Mutta on se omituista.

Enää päivä.