IRC-Galleria

Välttelen tässä velvollisuuksiani ja olen nyt kahlannut läpi iltapäivälehdet viihdeosioineen, googletellut puoli maailmaa, irkannut, youtubeoinut ja jopa huvikseni selasin onko niitä Spotify-invitejä niin helppo löytää.
Ei kyllä ole!

Kaikilla sivuilla itki kymmeniä ihmisiä et yhyy kutsu ja vanhimmat sivut olivat jo vuodelta 2005. Melko hämmentävää. Ilmeisesti se on nyt ilmiönä tullut Suomeen, vaikka Ruotsista onkin kotoisin.
Mutta on se kyllä, ihmisillä kamala hinku kun ei pääse vapaasti rekisteröitymään.

Ehkä mun nyt oikeesti pitäis tehdä niitä juttuja. Tässähän rupeaa ihminen kohta häpeilemään kun ei tee töitään silloin kun pitäisi!

Oikeesti, olen alkanut aktiivikäyttämään fäsäriäkin.

Ilmeisesti seuraavan kuuden päivän aikana täyttää 6 ihmistä vuosia.
Terve.

Hajosi pää mutta sain valmiiksi Garo :n pipon! Tuon sen sitten töihin torstaina. Ja sitten päättelin omankin piponi jonka sain valmiiksi syyskuussa. Nyt voin sitten laittaa sen torstaina päähän.

Minulla on teoria JugiStylestä. Uskoisin että tässä on käynyt kuten Ren & Stimpyn kanssa. Ren & Stimpyähän piirrettiin ja tai käsikirjoitettiin "while in the influence", ainakin tästä syystä sarjaan vahvasti vaikuttanut henkilö sai lähtöpassit. Kuitenkin sarja oli suosittu ja sitä alettiin kirjoittaa ikäänkuin oltaisi hapoissa mutta selvinpäin. Tämän jälkeen sarja oli enemmän hämmentävä kuin hauska. JugiStyle on ehkä hitusen enemmän häiritsevä mutta joka tapauksessa vähemmän hauska. ..onneksi se loppui niin ei tarvitse enää ihmetellä.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa laulamassa kaiken tämän selkäsekoilun jälkeen. Kaikki ihmiset tuntuvat olevan hirvittävän kiinnostuneita selkäarvestani mutta eivät kehtaa kysyä.

Jos sinä haluat nähdä leikkausarpeni, kysy vaan. Se on hieno ja pieni ja ainahan sillä voi päteä. Sitäpaitsi tiedän miltä tuntuu olla utelias mutta ei voi kohteliaisuudesta kysyä.

Mitään en niin karsasta kuin päättelemistä. Tässä Garon pipossa on päättelemistä varmaan 30 pipon edestä. Rasittavaa puuhaa, mutta positiivista kyllä, se puuha on jokaisen lannganpään jälkeen lähempänä loppua.

Tänään on kuorottelupäivä, en jaksaisi lähteä. Laiska minä.

Sain tänään taas NÄIN paljon aikaan asioita, kunnes juutuin Youtubeen ja sammahdin lopulta sohvalle ja kirskuttelin hampaillani poskilihaksen rikki. Ei ihmekään että heräsin ja suuhun sattu, vaikka tuo ilmiö on jo tuttu vuosikausien kirskutteluista. Kirskuttelija, suosittelen ERITTÄIN paljon hammaskiskojen hankkimista. Pari sataa euroa ja sillä pelastat leukanivelet, hampaat ja posket, puhumattakaan niistä vältetyistä säryistä päässä, suussa ja niskoissa joita kirskuttelu aiheuttaa.

Mutta se miksi olen malttamaton, on se että tilasin itselleni kampaaja-ajan. Minä soitin, Eija vastasi eikä kumpikaan tajunnut kumpi on luurissa. Kysyin Eijaa ja se luetteli aikoja kunnes sitten tajus nimeä kysyessä kuka olen kun tarkensin olleeni aiemmin Helminen. Sittenhän se muisti ihan kivasti.

Mulla on muuten ihan käsittämättömän pitkät hiukset, ne ylttää kohta siihen leikkaushaavaan asti, eli ristiselässä mennään. Tosin tuo joutuu niitä leikkaamaan melkolailla latvasta, mutta ne vaan innostuu siitä entistä enemmän ja onhan tää pituus saavutettu sentään kahdessa vuodessa. Kuinka pitkät nämä ovatkaan vuoden päästä.

Pitäiskö vielä kasvattaa pidemmäksi?
Give me feedback.

P.S. Olen huomannut puhetavassani pientä Pasilaistumista. Melko pelottavaa.

..pienimuotoisesti erehtyneet olemaan edelleen hereillä. omgwtf.

Luin vanhaa päiväkirjaa, joskus 2000-luvun alusta. Oli hieman angstisia kirjoitelmia kun kävin läpi velkoja ja pahinta köyhyyttä mitkä tulivat sen jälkeen kun karkasin. Helppohan se on nyt ajatella ja arvostaa mutta kyllä se söi miestä silloin aikoinaan.

Plus olin sinkkuna ihastunut ties kehenkä. Joku Harri mua on ilmeisesti härnännyt, sitten oli se kolmenkympin kriisissä kärsinyt Riku.. joku hintti turkulainen, joku hoitaja joka kulki nikillä setä.. :D

Nämä kaikki löysin ilmeisesti joko irkistä tai kissin chatista. Kävin silloin vielä transaktiovaihetta.

Melko noloa silti.

Selkeesti liikaa kamaa. Kaappi jo täynnä sälää ja kaikkein tärkeimmät jäi laittamatta. :D
Ja meän makkarissa kaikuu. Onpas kummallista.

Sängyn ja seinän väliin olis hyvä istuttaa joku kangas tai seinämä ettei ihmiset kiehnää sitä seinää kaksiväriseksi. Sitten se olis kiehnäyksen mustavalkoinen.

Mutta suurin kysymys lienee, mihin ihmeeseen me istutetaan meän lääkekaappi! Se on semmonen iso vihreä kolho joka vaatii tilaa ja tukea kun se on melko painavakin. Yksi matkan varrella adoptoiduista jutuista ja sen pitäisi olla melko korkealla.

Olin niin väsynyt äsken etten tiennyt enää onko näytössä yksi vai kaksi johtoa. Melko plää. Sänky ei ole vieläkään vapaa, hyllyissä ei ole tilaa ja minä vanhenen koska ymmärrän nyt mitä mummi sanoi toistaessaan lausetta "laita valot lapsi hyvä, ethän sä näe mitään".
Sikäli hupaisaa kun näkö ei ole heikentynyt mutta ehkä minusta on vaan tullut käytännöllisempi ja olen kyllästyneempi kikkailuun.

Ukko nauro mulle kun istuin keskellä lattiaa toisessa kädessä ruuvi ja toisessa ruuvain ja kitisin.
(..ruuvain... ruu.. vain. mikä on sitten puhvain?)

Kauhee bitsinki Amazing Racessa. Mitenköhän ne pärjää Suomessa niiden paikkanimien kanssa. "Go by train to Layliaeinen.. Whaaat?"
Most funneh.

En tie kyl jaksanko tänään tehdä jalkaharjotteita kun oon poikki. Ei niitä kyllä voi tehdä ennenku on saanu noi jutut laitettua ja sängyn vapaaksi. Huomenna voi sitten hifistellä lisää mutta kunhan pääsee nukkumaan niin se olis rule.

Hoho, suomentajan mielestä "They're just jealous!" on suomeksi "Kateita!" :DD
Kateita. Ilmeisesti "kateellisia" on liian pitkä kirjoittaa.

Olen viimeksi voinut tehdä siivousta tai ruokaa tai mitään pikku projektia itse jossain lokakuun puolella, sen jälkeen olen vain maannut ja menettänyt kaikki lihakseni yhyy ja sitten jouduin leikkaukseenkin ja nyt tänään olen koonnut 2,5 kirjahyllyä! No ok, ne on Ikean kevyttä mallia (ei olis painavat lundiat onnistuneetkaan) mutta silti.

Nyt vaan itkukiukututtaa, olen ilmeisesti väsynyt. Ihan niinku lapsena kiukutteli ja kitisi, on semmonen fiilis. Ei oo hyvä, ei jaksa ei viitsi, ei oo reiluu. Yhy yhy niti niti myääh.

Syynä lienee se, että väsyttää ja vielä on toinen puoli hommasta tekemättä.

Eilen
1) Purettiin crosstraineri (ei oo meän kämpässä sille tilaa. :( saa kysellä jos tarvitsee askelluslaitetta
2) Käännettiin sänky
3) Tyhjennettiin kulmakaappi, tyhjennettiin vaatehuone
4) Siirrettiin kulmakaappi vaatehuoneeseen
5) Täytettiin kulmakaappi, täytettiin vaatehuone
(sitten karattiin Itäkeskukseen kiinalaiselle aterialle ja ostettiin kissoille Cat Spa, laitan kuvia joskus kohta)

Tänään on tehty
1) Tyhjensin kirjahyllyn ja tietokonepöydän, ainakin melkein
2) Purettiin kirjahylly
3) Koottiin yksi kirjahyllynpala, kiinnitettiin ovet
4) Kokosin yksin kirjahyllyn
5) Kokosin yksin kolmannen kirjahyllyn
Laiskistuin ja söin pitsaa.
6) Laitoin pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen
Kiukuttelin kun pitää vieläkin jatkaa kun sänky on täynnä shittii.

Miks itunes ei toimi wintoosalla, mun elämä on ihan sekasesi. Joku winamppi oli jees sillon joskus 90-luvulla mutta rasittava laite joka ei toimi kunnolla ja voit vaikka kuinka helposti onnistua tyhjentämään koko listan ja kaikki on vaan huonommin.

Spotifyy en voi tukee kun kaikki puhuu siitä jatkuvasti. Se on mun omituinen neuroosini, niinkuin fobiat toisille - en voi nauttii mistään mikä on kaikkien mielestä maailman siistein juttu. En tajua miksi mutta sen takia on jätetty ohjelmia kattomatta, kirjoja lukematta ja ties mitä tekemättä.

Vähän sama fiilis kun ostat hienon villapaidan ja sit samassa koulussa on ainakin kolme tyyppiä joilla on sama paita (mun tapauksessa vielä miehiä). Tosin jos et tuota ymmärrä niin sitten ei ymmärretä toisiamme.

Mut sillä erolla silti että leffan tai sarjan tai minkälie fiilis ei laske pahemmin kunhan olen sen itse löytänyt ensin. Vaate sen sijaan menettää heti sen jujunsa ja sitten sitä voi käyttää taas joskus kahden vuoden päästä.

Mulla on kyl monta muutakin omituista neuroosia. Kysykää vaikka ukolta.

Haluaisin kamalasti hankkia uutta musiikkia mutta en viitsi maksaa 12 valmiiksi valitusta kappaleesta juuri alta 19 euroa. Tuntuu vaan väärältä. Ne kannet ja lehdykät on muutenkin turhaa hötöä mulle, pitäisi vielä niitä säilyttää jossain hyllyn pohjalla.

Sitten sen lisäksi en oikein uskalla käyttää iTunes Storea näillä Windows-koneilla (ainakin playeri tökki aiemmin testatessani) eikä mikään muu kauppa ole vetänyt sille vertoja. Onhan niitä jotain mtv3:n nettimusakauppoja jotka ladataan koneelle mutta ne on sitten plain old windows media player -superkakkoja versioita.

Mikä hitto siinä on että tämä asia tehdään niin vaikeaksi?
Tahtosin vaan kuunnella hyvää ostamaani musiikkia sillä medialla mitä käytän. Tässä tapauksessa yks mäkkikone, yks wintoosakone, yks nokia ja luultavasti piakkoin yks iPhone.

Tällä hetkellä sitä tuntee pelkoa kun rekisteröi pelin tai biisin tietylle koneelle.
Melko pelle systeemi.

..olisin vaan halunnut kunnon annoksen Cypress Hilliä ja Prodigyy ja kaivaa onko uutta Royksoppii tai Portisheadii ja olisin halunnu sen Harmajan levyn. Harmajan olen tosin valmis ostamaan ihan levynä ja täysihintaisena kun haluan niitä tukea mut yhyyy!

Joojoo, en mee spotifyyn tai warettaan, sorge. Olen ikäänkuin kuullut sen jo aiemmin.

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
- Kemissä 15.4.1980, tiistaipäivänä, noin klo 21

2. Onko sinulla sisaruksia?
- Pikkuveli

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
- Asuin kotona mummun, enon, äidin ja veljen kanssa, joten ensimmäinen "hoitopaikka" minne menin, oli eskari. Jossain vaiheessa kun asuttiin 8kk Turussa olin päivähoidossa perhepäivähoitajalla joka syötti pelkästään mustikkakeittoa ja oli idiootti.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
- Kissa nimeltä Eetu ja pari lintua jossain välissä ja Kani nimeltä Aatu, sitten isälle muutettua oli paljon kaloja, myöhemmin yksi koira, toinen koira ja kolmas koira (siihen mennessä olin tosin jo 18).

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
- Isä laittoi etuistuinten väliin vessapaperirullan jota ei saanut tiputtaa ja näin ollen esti sen kurkkimisen, kerran matkasin pelkääjänpaikan kohdalla takapenkillä ja pyysin aina yhden karkin kerrallaan kun tielle juoksi hirvi ja kävi kolari. Muistan tipahtaneeni penkkien väliin ja miettineeni että perskatti sentään.

6. Oliko sinulla mielilelua?
- My Little Pony oli kiehtova kun sen jalan muodot ja muu muotoilu oli niin jotenkin nätti. Tykkäsin tarkastella sitä. Sitten koin pitkän keppihevoskauden kukkakepin kanssa, jonka päähän olin piirtänyt hymiön. Sitten tein puukapulasta ja pitkästä naulasta itselleni kännykän johon puhuin äidin vaatekaapissa.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
- Ei mitään erityistä, en taida vieläkään tietää mikä haluan olla isona.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
- olin jokapaikan kiltti apina.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
- Avain oli, se oli oikein hyödyllinen se kaulanauha, joka oli sidottu kengännauha. Imin sitä joskus.

10. Nukuitko valot päällä?
- En ole koskaan nukkunut, Aku Ankka -yövalo löytyi tuossa taannoin, sellainen tappi missä on Akun kuva ja se tökätään pistorasiaan.

11. Lempi lastenohjelmasi?
- Aina katottiin Puoli kuusi ja Pikku kakkonen, Tao Tao ja Pätkis. Erityisen kivoja oli Pat & Mat, Rölli, Pelle Hermanni, Kössi-kenguru ja se sormileikkikin. Hapsiainen oli loistava! Ja ne suomalaiset kansansadut missä oli aina kettu ja karhu ja jänis. Kettu oli aina pahis ja karhu ei välttis tajunnu.

12. Muistatko ensimäistä koulupäivääsi?
- En ole varma onko se ihan ensimmäinen mutta muistan miten siistiä oli saada kynä, kumi, viivotin, vihko ja kirjat ja pakata ne reppuun. Olin ihan hirveän innostunut ja olen oikeastaan vieläkin.

13. Keräilitkö jotain?
- Postikortteja, joskus lyhyesti tarroja. Sitten keräsin vihkoon blondivitsejä ja toiseen vihkoon ajatuksia, mietelauseita ja lauseita.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
- Tavaaminen oli huippua ja odotin ainakin pari vuotta ennenkuin saatiin kirjoittaa aine. Myöhemmin englanti oli huippua ja biologia oli kanssa. Kuvaamataito oli ihan kivaa mutta siinä ei tullut vastaan mitään mielekästä ennenkuin yläasteella. Opettiko ne muka jotain kuvaamataidossa ala-asteella?

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
- Olin ehkä enemmän kiusaaja, dissasin niitä joista en pitänyt ja se voi olla ihan yhtä julmaa kuin se, että osoittaa negatiivista huomiota. Minua yritettiin kiusata monestikin mutta näytin heti hampaani ja olin pikemminkin pelätty sen jälkeen.

16. Mitä harrastit?
- Kunnes peruskoulun liikunta pilasi kaiken rakkauteni liikkumiseen, olin intohimoinen luistelija, hiihtäjä, juoksija.. Vaikka mikä. Myöhemmin se harrastelu keskittyi pääasiassa itsekseni puuhasteluun, piirtelemiseen, käsitöihin ja satunnaiseen luistelu, korkeushyppy, pituushyppy jne. -harrastukseen.

17. Ystäväsi?
- Minulla ei ole koskaan ollut oikeasti parasta kaveria. Kukaan ei ole tainnut kutsua minua parhaaksi kaverikseen eikä se oikein ole silloin tuntunut oikealta sanoa että tämä on mun paras kaverini. Ihan nuorena leikin Janitan, Ullan, Susannako se oli :n ja kahden Marjan tai Marian kanssa. Niin ja Jussin jonka alahuulen löin halki. Myöhemmin leikin Tarun kanssa, mutta sittemmin olin aina kaverisuhteissa se kolmas tai neljäs joka vaan liitty seuraan. Ehkä siksi koen aina itseni ulkopuoliseksi porukassa.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
- Niitä on aika monta. Opiskelu taisi olla hienointa, kun sai kirjoittaa vihkoihin ja lukea kirjoja ja oppia ja kävellä kouluun ja pakata repun. Läksyt oli mälsiä mutta se oli kivaa kun ei joutunut tekemään niitä yksin. Se oli kanssa hienoa kun opin luistelemaan ja tuli kova tuuli joka puhalsi mut aina kentän toiseen päähän.

19. Minkälainen oli ensimäinen opettajasi?
- Rauni Lusua joka haisi vanhalle naiselle ja käytti vakosamettihousuja. Sillä oli tumma polkkatukka ja se halusi aina ottaa syliin kun se näytti virkkauksia sun muita, nyt ymmärrän että se on kätevin tapa näyttää miten se tehdään. Se oli todella loistava opettaja, tunsi kaikki oppilaat ja välitti, koko luokka lähetti mulle syntymäpäiväkortinkin sitten kun oltiin jo vaihdettu koulua. On kuulemma kysellyt minusta kun joku on siihen törmännyt. Lieneekö enää edes elossa, olisi kiva laittaa kiitokset vielä takaisin.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
- Kyllä mua ojennettiin, mutta äidin kuoleman jälkeen kuri tiukkeni. Meillä kaikilla taisi olla rankkaa silloin. Olin varmaan vähän hemmoteltu sitä ennen.

21. Miten perheesi lomaili?
- Kemissä ei lomailtu paitsi viettämällä koko kaunis päivä ulkona grillaten ja pihapelejä leikkien, meidän ei tarvinnut kulkea mihinkään muualle. Lahden mummin luona mummi vei pihalle mattoja ja rakensi erikseen tiipiin missä sai leikkiä. Isän luona asustellessa taas pääsi ehkä huvipuistoon kerran tai kaksi kesässä (Puuhamaa oli helppo paikka jättää lapset päiväksi) ja sitten käytiin mökillä mutta se lieni sitten siinä.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
- Mummun ruoka. Lasagne ja perunamuusi ja poronkäristys. Sitten rakastin järsiä raakaa kaalia, leikin jänistä melko usein.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
- Mahdollisesti, mutta yök inhoan sitä.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
- Kummipoika vain, lienen vielä hieman paniikissa mitä tulee uusiin ihmisiin. Pelottavia kummajaisia.