IRC-Galleria

Kaikilla on jotain jännää ja ura ja elämä ja juttuja, mut miks omat jutut ei tunnu yhtään niin hienoilta tai isoilta?

"vaan kymmenen kiloa"
"vaikka se onkin vaan lastenkirja"

Hullua tässä on se, että asiani ovat nyt juuri niin kuin niiden pitäisi ollakin, mutta silti koen syyllisyyttä kun en istu perinteiseen hyvän ihmisen muottiin. Olen aina ollut erilainen ja omillani, sama kuvio toistuu tässäkin.

Briteissä ei saa ilmeisesti tehdä töitä lasten kanssa mikäli ei rekisteröi itseään ns. turvalistalle. Briteissä kaikki ovat potentiaalisia pedofiilejä ennen kuin toisin todistetaan.

Eli kun saan kirjani julkaistua, en voi mennä Britteihin pitämään lukuiltaa kirjakauppaan, ellen rekisteröi itseäni ensin turvalliseksi aikuiseksi.

Just joo.
Orwell was an optimist.
[Click to see the article]

Syyskuusta helmikuun alkuun: -14 kiloa.

kaikki on koko ajan kavereita kaikkien kanssa, kun luulis että ne olis jo ennen feediäkin ollu kavereita keskenään? Hämmentävää joka päivä lukea kymmenen uutta kaverijuttua vaikka ne onkin old news to me.

Nykyaikana verkkojournalismi on synnyttänyt aivan uuden journalismin muodon, sanottakoon vaikka pikauutisoinniksi. Oikeat, vanhan ajan tutkivat journalistit eivät pidä verkkotoimittajia minään, kun verkkoon jutut kirjoitetaan pikapikaa ja useimmiten joko valmiiksi toimitetuista sähkeistä tai muista vihjeistä.

Yksi kamalampia vastaan tulleita vähintäänkin surkeasti kirjoitettuja juttuja oli Hymyn uusin "Voi Morjes"-juttu koskien BB-Nikoa.

Nikohan on siis tosi herkullinen tapaus kun pojalla on temperamenttia, tavallisesta poikkeava seksuaalinen suuntautuminen sekä olemus eikä mies kaihda avata sanallista arkkuaan muun muassa blogissaan. Nikossa riittää paljon materiaalia mitä voi Hymyssä voivotella ihan rauhassa, aivan kuten nyt kun joku selvitti että Niko on perustanut Facebookkiin koiralleen oman sivun.

Tätä kun ei ajattele sen tarkemmin niin ensimmäinen reaktio on "voi kamala hirveän tyhmää, eihän koira voi käyttää nettiä, ketä kiinnostaa, onpa pinnallista, huomionhakuinen temppu". Sitten jos kuitenkin vetää hetkeksi henkeä ja miettii asiaa, ei se ole mikään ihmeellinen juttu. Facebookissa kuka vain voi perustaa niin monta sivua kuin ikinä haluaa omille jutuilleen joille haluaa seuraajia. En tiedä onko Niko tehnyt tämän luomalla uuden käyttäjätunnuksen mikä on ikäänkuin sääntöjen rikkomista (siinäkin on väittelijöille pari porsaanreikää mistä kinastella niin siksi pysyn neutraalisti poissa koko jutusta enkä halua siihen syventyä), vai onko mies perustanut fanisivun oman tunnuksensa alle mutta kun asiaa ajattelee niin mitä sitten? Jotakuta kiinnostaa kirjoittaa statuspäivityksiä koiransa perspektiivistä. Kuinka moni on pitänyt koirablogia, lähettänyt sukulaisille terveisiä lemmikiltään, puhunut lemmikkinsä oletettuja ajatuksia ääneen jossakin tilanteessa?

No ei se sikäli, ihmiset saavat väheksyä tällaista käytöstä jos haluavat mutta se juttu mikä minua kyseisessä asiassa kaivelee, on se artikkelin kielenkäyttö! :D Ihan käsittämätöntä suttua. Eikö niitä juttuja oikolue kukaan? Sarkastinen piikittely on mitä ilmeisimmin ollut tarkoituksena, mutta nyt jutusta paistaa läpi vain pahansuopuus, ilkeät heitot ja surkeaakin surkeampi kielitaito. Nykytermejä ei käytetä eikä kirjoiteta oikein, kun samalla yritetään selkeästi olla parempia kuin Niko koirineen. Minua jaksaa ihmetyttää se, että ihmiset eivät oikeasti kaipaa hyvää ja laadukasta tuotetta vaan syövät tuon kaltaista puppua hymy huulillaan (no pun intended).

Olen ehkä elitisti hienoine sanankäänteineni, tekopyhä oikolukemattomalla mielipiteelläni sekä tuomitseva jyrkillä ilmaisuillani mutta minä sentään tiedän, että ihq daa on väärä kirjoitusmuoto.

"nyt tämä lollaava ihq daa keravalaisdaami"
"ihqoikean julkkiksen"

Hämmentävää ettei Hymyn jutun viereen tarvitse laittaa nimeään, olisin mielelläni tarkastellut minkä ikäinen, näköinen ja tapainen ihminen kyseisen artikkelitekstin takana piilee. Ainakin jotakin on toimittajan hampaankolossa ollut, kun tämä on tätä tekstiä aggroenteröinyt doc-filuunsa.

P.S. Mikä ihmeen Voi morjes?

synttäribileet, niin tulisiko sinne ihmisiä?

Ensin olin et yhyy en pääse leffaan ja nyyh.

Sit pääsin ilokseni katsomaan Zombielandia josta tykkäsin sikana.
Sit avasin mailit tänään ja olen ilmeisesti kutsuttu Discshopin ennakkonäytökseen katsomaan Sherlokkia.

Jee!

Vielä pitäs jonkun järjestää kaikille muilleki elokuville ennakkonäytökset, et pidetään linja tasasena.

to see a movie. Enno Twilightiakaan vielä nähny, Zombieland ja Holmesi olis kanssa, sit Liisa Ihmemaassa ja Ironman2 tulossa..

Mun pitää opetella käymään yksin elokuvissa. :(

P.S. Oon käyny leffassa viimeks aika pitkälti ennen selkäselkkausta ja siitäkin on jo reilu vuosi.

Ostin esittelykansion itselleni, jossa oli 10 hyvää muovitaskua.
Mistään ei saa lisää samoja muovitaskuja. Ostin liki yhtä hyviä taskuja jotka olivatkin sitten huonompia.

Voin todeta: yhyy.

Lisäksi voin todeta, että oli vähintäänkin friikkiä kun maanantaipäivän urheilussa mun olkapää muljahti kaksi kertaa peräkanaa pois paikaltaan ja takaisin. Meinasi käsipaino tippua päälle kun käsi klonksui niin vahvasti sinne tänne.

Ei liene epäselvää, että lakkasimme tekemästä kyseistä liikettä, ehdittiinhän me tehdä sitä juurikin ne kaksi kertaa. Kuinkahan monta kertaa se olkapää olisi muljahtanut jos olisin vain jatkanut samaa rataa?

Olisko se alkanut sattua jossain vaiheessa?

Nyt kyllä on illalla tuntunut pientä järkytyksen poikasta olassa mutta olen vieläkin enimmäkseen typertynyt tapahtuneesta, en niinkään tuskissani.

Mutta hyvä fiilis esittelykansiosta, sen nahkainen uudelta tuoksuva pinta saa mut tuntemaan oloni tärkeäksi.

Hävitin itsestäni milteipä kilon tässä viiden päivän sisällä, en olekaan ollut näin laiha, vaikka olenkin vielä PHAT, sitten kolmeen, ehkä neljään vuoteen.

Oh yes and PHAT means Pretty, Hot And Thick.

On se hassua.
Ja helppoa, nyt kun sen osaa.

Sitten menin ja söin pitsan ja jäätelöä.