IRC-Galleria

(x) olen varastanut tämän listan joltakin
(x) olen ollut rakastunut/ihastunut
() olen karannut kotoa
() olen tullut pidätetyksi
() olen suudellut tuntematonta
(x) olen ollut sokkotreffeillä
() olen ollut rakastunut opettajaan
(x) olen lintsannut koulusta/työstä
() olen harrastanut seksiä työkaverin kanssa
(x) olen nähnyt jonkun kuolevan
() olen ollut Kanadassa
() olen ollut Mexicossa
(x) olen oksentanut baarissa
() olen nähnyt osan itsestäni palavan
() olen syönyt sushia
() olen ollut väkivaltaisessa suhteessa
(X) olen ottanut särkylääkettä
(X) olen tehnyt lumienkelin
(X) olen pitänyt tee-kutsut
(X) olen rakentanut hiekkalinnan
(X) olen hypännyt vesilätäkköön
(X) olen ollut naamiaisissa
(X) olen hypännyt lehtikasaan
(X) olen ollut yksin
(X) nukahtanut koulussa/töissä
() olen käyttänyt vääränlaista henkkaria
(X) olen katsonut auringonlaskua
() olen ollut mukana maanjäristyksessä
(X) olen koskettanut käärmettä
(X) olen nukkunut tähtien alla
(X) olen tullut kutitetuksi
() olen tullut ryöstetyksi
(X) olen voittanut kilpailun
(X) olen kävellyt/mennyt päin punaista liikennevaloa
() olen ollut auto-onnettomuudessa
(X) olen tuntenut itseäni ulkopuoliseksi
(X) olen inhonnut ulkonäköäni
() olen ollut riippuvainen post-it lapuista
(X) olen uinut meressä
(X) olen tuntenut itseäni sillä tavalla että olisin kuolemassa
(X) olen leikkinyt poliisia ja rosvoa
(X) olen laulanut karaokea
(X) olen soittanut pilaria/häläriä
(X) olen kirjoittanut kirjeen joulupukille
(X) olen saanut toteutettua toiveeni
() olen harrastanut seksiä apinan kanssa
(X) olen hypännyt sillalta
(X) olen syönyt kissan-/koiranruokaa
() olen sanonut vieraalle ihmiselle että rakastan häntä
() olen suudellut peiliä
(X) olen laulanut suihkussa
() olen pitänyt mustaa leninkiä
(X) olen liimannut käteni johonkin
() olen suudellut kalaa
() olen ollut cheerleader
(X) olen istunut katolla
(X) olen huutanut niin paljon etten saa henkeä
(X) olen valvonut koko yön läpi
(X) olen poiminut omenan puusta ja syönyt sen heti
(X) olen kiipeillyt puussa
(X) olen leikkinyt kanaa
(X) olen tullut työnnetyksi järveen vaatteet päällä
(X) olen nauranut itselleni

Aamulla minulle tarjottiin vapaapäivää. En vastustellut yhtään. Kävin tuossa kylällä hoitamassa asioita. Ostin mm. mp3soitinmuititikkuhäsmäkän. Mie niistä mitään ymmärrä, muuta kun että sellaisen tarvitsen. Piti vielä pikkuveljelle soittaa ja varmistaa että en ihan tullut huijatuksi... Nyt vaan pitää sen käyttö opetella. Onneksi meidän atk- tuki tulee ensi viikolla tänne ;) Ratkaisu kaikkiin ongelmiin! Hänhän tuon ihkuboxinkin osasi minulle asentaa, kun en itse ymmärtänyt. ;)

Niin ja lainasin mie koko Täällä Pohjantähden Alla- trlogian. Nyt se pitäisi vielä lukea. Ja sitten varasin sen sosiaalipolitiikan kirjan, joka myös pitää lukea. Siinähän sitä loppu kesä menee! Onneksi lukion uskonnon ja filosofian kirjat on Hirtsussa. Muuten varmaan lukisin nekin, kun kerran kehoitettiin. Siitähän on jo lähes sata vuotta, kun viimeksi niitä olen aukonut.

Niin, päluu arkeen oli aamulla edessä. Viime viikolla asuin luksushuoneessa, jossa oli vessa ja suihku. Ei tarvinnut aamulla sateessa kipittää toiselle puolelle pihaa. Pienistä asioista osaa nauttia vasta sitten, kun niitä ilman joutuu elämään.

Mie tahon Mongoliaan. Oikeesti. Eräs lähetyssihteeri kysyi, puoliksi leikillään, että milloin olen valmis lähtemään kentälle. En ainakaan kuuteen vuoteen. Pitäisi vissiin ensin valmistua, hankkia vaadittava työkokemus ja käydä kurssi. Mutta siiten kyllä, jos Luoja suo! Mongolia on alkanut kiehtomaan yhä enemmän ja enemmän. Se tuntuu unelmieni maalta. Ja siellä olisi ilmeisesti minulle käyttöä. Suomessa minulla ei ole varmaan ikinä varaa pitää hevosta, mutta siellä se ei olisi mahdotonta. Ihqa!

Olen Valtavan onnellinen! Pääsin opiskelemaan haluamaani paikkaan. Kevyt olo,niin valtavan suuri huolitaakka putosi harteilta. Tiedän, olisi pitänyt vaan luottaa Jumalaan. Hänen kanssaan tämä asia oli jo käyty läpi. Se oli aikamoinen tahtojen taistelu ja viimein olin niin pienellä paikalla että oma tahto hävisi. Ja sitten vähitellen aloin itsekin tahtoa Jumalan tahdon mukaisesti. Ja tästä kaikesta huolimatta en jaksanut luottaa enkä uskoa... Tyhmää!

Nyt on valtavan kiitollinen olo. "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin" Tuohon lupaukseen päätin reilu vuosi sitten luottaa ja hypätä tuntemattomaan. Ja se kannatti! Ja kannattaa!

Hip hei!

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Hui! tuon ikälaskurin mukaan olen jo 26 vee, vaikka oikeasti on vielä kaksi päivää armon aikaa. Ahdistaa olla näin vanha kun ei ole saanut elämäsään mitään aikaiseksi eikä jatkokaan näytä hyvältä. Olin kasannut tälle kesälle paljon odotuksia, mutta mikään niistä ei näytä toteutuvan. Tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi, vain olen ja hengailen. Elän "sitkun" elämää enkä osaa tarttua hetkeen. Tai en uskalla.

Olen siirtynyt töihin Vuokattiin. Tämä viikko on mennyt talon tavoille opetellessa ja leirillä hengaillessa. Hyvin monenlaista olen päässyt tekemään ja jo useasti ylittänyt itseni. Päätinkin, että seuraavan kerran kun joku minua pyytää jotain tekemään, en ensimmäisenä vastaa "en osaa, pysty, kykene".

Sisällä on möykky. En pääse siitä eroon. Siihen liittyy paljon asioita ja välillä se kasvaa ja paisuu. Välillä taas saan sen kutistettua melkein olemattomiin.
Pelkään viikonloppua, sillä en ole varma osaanko toimia oikein. Tai osaanko asennoitua oikein. Olen yrittänyt tsempata itseäni, mutta pelkään silti, että en selviä ilman itkuraivaria. Itkeminen nyt sinänsä ei haittaa mitään, mutta toivoisin pystyväni tekemään sen ihan yksityisesti.

Kävin äsken tuossa vaaralla. Oli ihana kävellä sinne ja nauttia maisemista. Kunnon lenkki tekee aina hyvää! Saa vähän selvitellä itsekseen ajatuksia. Hassua olla taas täällä. Tunnen toisaalta olevani kotona, mutta toisaalta taas en. En ole oikein mistään kotoisin. Olen syntyperäinen savolainen, joka kokee olevansa kainuulainen ja asuu virallisesti etelässä ja sisällä on taivaskaipuu. Ota minusta sitten selvää! Siis olen kai sittenkin savolainen ;)

Tuntuu hassulta, kun ei ole ihan hirveästi mikään ahdistanut eilis aamun jälkeen. Asiaa on auttanut se, että olen voinut puhua ahdistuksistani ystävilleni. Sekään ei ole itsestäänselvyys, että osaisin keroa muille tuntemuksistani.

Eilen pääsin halkomaan puita kirveellä. Rakot käsissä, mutta se touhu kyllä piristää aina päivää! Ja sitten vielä iltalenkki yhden ystävän kanssa ja sen jälkeen teetä ja sympatiaa. Sitten olisikin ollut hyvä menää nukkumaan.

Mutta uni ei tullut. Tajusin nousseeni liian korkealle ja päätin pudota. Nyt se oli vielä mahdollista ilman pahoja vammoja. Sattui, mutta parempi näin.

Niin, myönnän viimeinkin, että olen rakastunut. Mutta niin kuin yleensä aina, tämäkin rakkaustarina on jo valmiiksi tuhoon tuomittu. Eli en koskaan voi olla rakkauteni kohteen arvoinen . En koskaan ole riittävän hyvä. Ja vaikka olisinkin, emme siilti voisi ikinä sada toisiamme. Sniif! Elämä on rankkaa! Vietimme tuossa yhdessä useamman tunnin ja nyt jouduimme taas eroon toisistamme ainakin joksikin aikaa. En olisi tahtonut lähteä...

Eli siis olen tänä keväänä innostunut uudestaan soittamaan ja tuolla kirkkosalissa on aivan ihku flyygeli. Se on aika vanha ja hiljattain peruskorjattu. Soinniltaan se on parhain tietämäni soitin. (siis sillä ymmärryksellä, mitä minulla on musiikista...) Voisin istua ja istunkin välillä useita tunteja soittamassa. Ajan kulumista ei huomaa lainkaan. Tietenkin olisi kiva, jos osaisi soittaa. Välillä tuntuu suorastaan väärälle edes koskea siihen, sillä intoa on runsaasti taitoa enemmän ja saan parhaimmillaankin aikaiseski vain epämääräistä ääntä jota soitoksi ei voi hyvällä mielikuvituksellakaan varustettu ihminen kutsua. Siis soitan yhtä huonosti, kuin kirjoitan suomea. ;)

Näin kauniina päivänä tosin voisi tehdä muutakin kuin istua sisällä. Mutta ei jaksa. Eikä aina tarvitsekaan jaksaa. Joskus on vain hyvä olla ja puuhata niitä asioita jotka sillä hetkellä tuntuvat kivoilta. Eikä aina tarvitse olla tehokas.

Eilen lenkillä ollesani mietin syntyjä syviä. Olen jo pitkään miettinyt elämän tarkoitusta yleensa sekä oikeutusta omalle olemassaololleni. Välillä, tai siis aika usein, tuntuu siltä, että misään ei ole mitään järkeä. Minussa ei ole mitään järkeä. Mihin ihmisarvo perustuu? Voinko väittää, että minulla on itseisarvo, joka ei ole riippuvainen suorituksistani ja kyvyistäni? Voin. Ja tuo arvo perustuu siihen, että olen luotu ja lunastettu. Eli se on täysin riippumaton omista ponnisteluistani. Onnistumiseni ja epäonnistumiseni eivät muuta sitä. Tuohon itseisarvoon voin aina turvautua. Se ei muutu. Tuolle pohjalle on hyvä ruveta rakentamaan itsetuntoa.