IRC-Galleria

Istuin kiltisti jumiksessa. Lauloin kiitosvirttä. Ja hups! Yht´äkkiä salakavala ikävä hyökkäsi kimppuuni iman pienintäkään ennakkovaroitusta. Siksipä pakenin tänne kirjastoon ja päätin nyt samalla ikävällä lukea ystävien vietit maailmalta. Ei tartte kahdesti päivässä herkistellä... Tehokasta! ;)
En tiedä, mikä on. Tai tiedän, mutta en osaa tehdä sille mitään. Vain olen. Onneksi on Jumala, joka tietää miut ja miun maailman. Ja onneksi hänelle voi kertoa kaiken, eikä mikään koskaan ikinä voi erottaa miuta Hänestä. "Myrsky on Isän kädessä!"
Välillä tuntuu, että ympärilläni on tyhjiö. Äänekäs hiljaisuus. Ympärillä on paljon ihmisiä, mutta kukaan ei ole lähellä. Olen taas saanut kuulla, että olen ihanan iloinen ihminen jonka nauru tarttuu. Mutta kuka kestää kyyneleeni ja jää vierelle..? Toisaalta, itseppä en päästä ketään lähelle. Itse olen vankilani rakentanut. En halua, että kukaan näkee kyyneliäni, vaan pakenen. En löydä tunteille sanoja, kuinka sitten voisin kertoa niistä kenellekään...?
Olen kuin iloisesti soliseva puro. Kulkija katsoo hetken auringon leikkiä veden pinnassa, mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että pinnan alla kulkee tumma väre. Hän jatkaa matkaansa, ehkä muistaa puron. Ehkä hän joskus palaa purolle. Mutta kuka jäisi ja opettelisi tuntemaan.

Heti aamusta soi päässäni virsi 42. Sitten armoton luokkatoveri tartutti minuun hetkeksi humppa-ankan. Etiikan tunnilla sain päähäni Kummelista tutun Hirvimettällä kipaleen. Josta palasin virren 555 kautta takaisin virteen 42. Pidin ihan päiväkirjaa noista, kun on hauska miettiä, että mistä ne milloinkin tulee. Arvoitus ei ainakaan vielä ole ratkennut.

Eli huonot ja lyhyet yöunet vaivaavat. eikä nyt ole edes mitään sen suurempaa syytä. Tai onhan miulla aika kiireistä hetkittäin. Ja paljon mietittävää.

Tänä viikonloppuna oli minilähetyskurssin ensimmäinen osio. Perussetti. Mongoliasta saatiin kuulla paljon, mikä sinänsä ei haitannut ainakaan minua. Muuten jäi päälimmäiseksi lähinnä väsynyt olo. Suurin helmi oli ehdottomasti Janatuisen Mailis! Loistavaa Raamatuopetusta siis saimme taas kuulla!

Niin ja sitten täällä opistolal oli myös nuorten aikuisten tapahtuma. Sekin oli kiva. Löysin bändin nimeltä Mikko Goes to Heaven. Siis olin kuullut kyseisestä bändistä ja osa biiseistäkin oli tuttuja. Mutta nyt se kolahti. Ehkä tämä on taas sitä, että livenä bändit on aina parempia kuin levyllä. Oli hieno ja hauska nähdä ja kuulla kuinka pojat pelasivat yhteen. Hassuja he ainakin ovat ;)

Keksin tänään muuten uuden määritelmän lahjakkuudelle kun olin lenkillä. Ylennsä ajatellaan, että lahjakkuus on jotain suurta ja hienoa, jotain mitä ei ole muilla, jotain jossa on keskivertoa parempi jne. Mutta keksin, että lahja on saatu asia, jonka käyttäminen tuottaa hyvää mieltä itselle ja lähimmäisille sekä kunniaa Jumalalle. Olen useasti kuullut olevani lahjakas tai että minulla on lahjoja. Itte en ole osannu niitä nähdä, enkä nää vieläkään. Mutta ymmärsin, että mikään lahja ei ole täydellinen, sillä tässä ajassa mikään ei ole täydellsitä. Lahjojen ja lahjakkuuden verttaminen on myös väärin. Lenkkifilosofi iski jälleen ;)

Tulin noin tunti sitten pikana tekemään pari koulu juttua, joita en ole edes vielä aloittanut. Eli ryhdistäydyn ja alan pakertaa! Sen jäkeen olen antanut itselelni luvan mennä etsimään niitä lahjojani eli musisoimaan.

Niin, että mikä biisi soi päässä..? Turvakytkin: Siunatkoon ja varjelkoon. Toinen on ollu se MGtH: n biisi en muista nimeä. Helmi kuiteski!

Niin, tuo soi päässä nyt juuri. Kävin äsken taas soittamassa ja laulamassa, koetan aina välillä muistaa harrastaa.

Muuten ei mitään. Uutta. Koulussa on ihan jees, mutta olen jotenkin ärsyyntynyt kaikkeen.

Viikonloppuna on minilähetyskurssin ensimmäinen osio. Samaan aikaan täällä opistolla on myös nuorten aikuisten tapahtuma. Sinne tulee varmaankin tuttuja. Eli kvia viikonloppu tiedossa!

Eipä muuta!

Miulla soi taukoamatta jokin biisi päässä. Se voi olla ihan mitä tahansa. Yleensä se kuvaa sen hetkistä fiilistä. Mutta mistä ihmeestä ne aina tulee??? Tällä hetkellä soi virsi 339, hallelujaa kiitos Herran suuren voitonruhtinaan. Hieno virsi, ei siinä mitään, mutta miksi juuri se? Sitä ei edes laulettu tänään jumalanpalveluksessa.

Sain tänään kuulla olevani oudon näköinen tyttö! ;) Sitä ei ihan niin ollut tarkoitettu, kuin sen ajattelin. Mutta meinasin vastata, että se on synnynnäistä. ;)

Olen oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka hyvin koulu on alkannut. Siis kuinka kivuttomasti. Tietenkään hiljaa paikallaan istuminen ei minun luonteenlaadulle sovi, mutta ihmeen hyvin olen selvinnyt tähän asti. Mikään asia ei vielä ole tuntunut vaikealta, vaan kaikki menee hyvin. Tietekin oma asenne ja motivaatio vaikuttavat paljon. Mie olen tästä niiiiin kauan haaveillut, että nyt täytyy repiä kaikki ilo irti!

Olen tutustunut kohtuu hyvin myös meidän luokkaan. Meitä on 43 ja pystyn yhdistämään mielessäni 38 nimeä oikeisiin kasvoihin. Ei lainkaan hullumpi tulos kahden ensimmäisen viikon aikana! Aika paljon olen hengaillut entisten tuttujen kanssa, mutta siihen tulee nyt muutos, sillä he lähtevät ensi viikolla kv-harjoitteluun maailmalle. Sniif! Eilen henghailimme Hesassa ja sain koota itseni, että en ala kiukuttelemaan heille vaan sen takia, että he hylkäävät minut. :( Eilen illalla sitten vietimme yhdessä iltaa Tyttökultia katsellen.

Yritän opetella taas, yhä ja aina soittamaan pianoa. Nyt on projektina ymmärtää jotain sävellajeista, intervalleista ja soinnutuksesta. Ehkä jotain olen oivaltanut, mutta en paljoa. Soittaminen on ihanaa ja nyt olen rohkaissut mieleni ja ruvennut myös laulamaan. Se ei ole nättiä kuultavaa, mutta ei tartte kenenkään kuunnella jos se ahdistaa.

Eli opinnot ovat alkaneet ja pääsin kotiin opistolle. Ensimmäiset koulupäivät on kyllä menny fiilistellessä. Infoa tulee paljon, tuntuu hetkittäin, että meijät loitetaan siihen tukehduttaa... Voisi aloittaa vain niistä oleellisimmista asioista ja sitten vähitellen lisätä tietoa. Joka taas lisää tunnetusti tuskaa. ;) Mutta kyllä tämä tästä...

Kolme yötä olen ollut opistolla ja niistä yhtenäkään en ole selvinny nukkumaan ennen puolta yötä. Ja muutenkin taas vaihteeksi olen nukkunu tosi huonosti. Jospa tänään koittaisi nukkua.

Me järjestettiin eilen yhdelle ystävälle yllärisynttärit viikon myöhässä. Oli kivaa olla taas porukalla koolla. Ja ylläri onnistui täydellisesti ;)

Meijän luokka on iso. Ja aika harvaan on tullut tutustuttua. Mutta onhan tässä aikaa. Huomenna on ryhmäytystä koko päivä. Kunhan ensin oppisi edes nimeltä kaikki tuntemaan. Mutta en ookkaan vanhin, mikä oli helpotus. Meitä on kolme miun ikäistä ja yksi vanhempi.

Jos koittais lähteä nukkumaan...

Viime yönä, kun tein tuon edellisen merkinnän, niin oli pimeää! Kun lähdin tästä pääräkennukselta, niin en meinannu mökkiin osata, kun en edes kengänkärkiä nähnyt. Lohdutin itseäni sillä, että miulla on yleisavain ja suurin osa mökeistä on tyhjiä, että jos edes yhden mökin löydän niin saan katon pääni päälle. No, kyllä se oma mökkikin löytyi. Eli tänä yönä jos liikun pihalla, laitan mökkiini ulkovalon palamaan.

Niin, jos olisin lähtenyt soutelemaan, niin kuin mieli teki, niin mistä mie olisinkaan itseni löytänyt..? Seikkailusta!

Olen innolla pakkaillut ja kohta alkaa kaikki olemaan läjässä. Huomenna Kuhmoon kavereita moikkaamaan ja sitten vielä viimeiseksi yöksi tänne ja torstaina kohti Hirtsua.

Vaikka alkuperäisenä ajatuksena oli keskittyä vain opiskeluun, niin heti ekana koulupäivänä menen illaksi hoitamaan lapsia ja ensimmäisen viikonlopun myös talkoilen. Että se siitä opiskeluun keskittymmisestä! ;)

Voi kumpa aina olisi elokuu! Rakastan elokuun samettisia iltoja. Mikään ei ole niin kuin elokuinen yö! Jos vaan viel on kuutamo... En ole romantikko, pois se minusta, mutta...

Olisi ihana mennä suotelemaan, mutta yksin ei jaksa ja huomenna olisi vielä viimeinen työpäivä ja paljon tehtävää. Olen kai tylsä aikuinen sittenkin. :(

Olen tänään nauttinut vapaapäivästä ja auringosta. Kävin kampaajalla ja sen jälkeen suuntasin Hiukkaan eväsretkelle. Mukana oli myös sosiaalipolitiikan tenttikirja. Kirjaakin tuli luettua, mutta lähinnä keskityin eväisiin. ;)

Muutin tässä nimimerkkiäkin joku ilta. Toisaalta Mökö on rakas, mutta kaipasin jotain uutta. Tavoitteena olisi myös saada joka paikkaan sama nimimerkki ilman mitään syntymävuosia. Tämä Marfa on yllättävän harvinainen. Nimen tämän sain muutama vuosi sitten, kun opintoihin liittyen järjestimme venäläisille asiakkaille hiihtolomaviikon. Eli nimeni muuntui heti heidän suussaan Marfaksi. Mikäs siinä!

Tänään rannalla maatessani mietin elämän tarkoitusta. Tiedän, aika kulunut aihe, jota on moni minua suurempikin ajattelija pohtinut. Mutta aamulla luin yhdestä lehdestä, että elämän tarkoitus on elämä. Siis se itse on tarkoitus. Eräs runoilija taas oli sitä mieltä, että elämän tarkoitus on joka päivä lisätä siihen hitunen elämää. Eräällä keskustelupalstalla taas joku oli sitä mieltä, että elämän tarkoituksena on rakastaa.

Mitäpä minä sitten ajattelen..? Olen kyllä kanssa sitä mieltä, että elämä itse on tarkoitus. Sen tarkoitusta on turha lähteä etsimään kauempaa. Sitten voidaan kysyä, että miten elämme? Ja siihen vastaan, että rakastaen lähimmäistämme niin kuin itseämme ja Jumalaamme yli kaiken. Rakastamalla lisäämme elämään elämää. Se voi olla vain joku pieni, ystävällinen ele, joka piristää jonkun toisen päivää. Tai että jättää tekemättä tai sanomatta jotain. Mutta pääasiallinen tehtävämme tämän elämän aikana on tehdä valinta ikuista elämää varten. Meillä on vapaus päättää, että missä ikuisuuden vietämme. Vaihtoehtoja on tasan kaksi. Ja koska tehtävmme on rakastaa lähimmäisiämme, meidän tehtävänämme on kertoa näistä vaihtoehdoista myös muille.

Pitäisi kai vielä palta sosiaalipolitiikan pariin hetkeksi. Hmph! :/