Yksin olin eksyneenä,
joukkoon vieraiden.
Yksinäinen, ei ketään
johon voisi luottaa.
Kunnes sinä ilmeistyit
ja toit valon elämääni.
Nyt joka aamu
herään, hymyillen.
Ei enää kyyneliä,
ei enää tuskaa.
Sinä rakastat minua
ja saat minut ymmärtämään.
Ymmärtämään että
kaikki ne yksinäiset päivät
ja tuskaiset yöt
olivat tarkoitus minun
kestää.
Koska nyt vihdoin saan olla
onnellinen.
Nauttia siitä että saan sinua
päivä päivältä enemmän
rakastaa.
-Mariak-