IRC-Galleria

manasin syksyllä reilusti sitä, että sekoitin ne pääsykoepäivät ja kokeet menivät ohi suun. No, enpä olisikaan nyt pystynyt lähtemään opiskelemaan, joten ok.

Se talon osto silloin viime vuonna, joka koski ja loukkasi. Miten olisinkaan voinut pitää sen ilman avioehtoa kun ero tuli...? Parempi, että joku, joka siitä talosta ja tontista voi pitää huolta, saa sen lopulta.

Parisuhde. Onhan tuo hyväksyttävä, että jos ihminen, joka kaiken jälkeenkin vielä loukkaa ja vähättelee, ei ole minun arvoiseni. Vai olinko minä hänen arvoisensa...? Onko sillä väliä...? Joskus sitä suurinta rakkautta on se, että päästää toisen menemään. Antaa periksi, ja hyväksyy totuuden, kun ei muuta voi, vaikka se sattuukin.

Jospa minulle tuolla jossain on mies kera punaisen tuvan ja perunamaan, maaseudun rauhassa, mutta ei kuitenkaan erakko. Joka pitää minua sylissä, mutta antaa minun myös tarvittaessa irroitella, joko yksin tai hänen kanssaan, jos siltä tuntuu.

Se ei kai ole liikaa pyydetty...?